4.1.2018

Arpalippu taskussa



Yhdessä lempielokuvistani, elokuvassa Eat, Pray, Love, päähenkilö kertoo yhdessä monologissaan miehestä joka rukoilee jumalaltaan lottovoittoa. Jumala vastaa tuolle pyytäjälle "osta lippu". Tuo pieni opetus pyörii usein mielessäni.

Minullakin, kuten meillä kaikilla, on monia unelmia joiden toteutumista toivon. Toisinaan turhaudun siihen, ettei unelmani tunnu käyvän toteen. Sitten jossain vaiheessa tajuan, etten ole itse toiminut unelmieni eteen. En ole ostanut sitä arpalippua.

Arpalipun ostaminen tekee asioista todellisia. Se voitto on niin lähellä että sen voi melkein uskoa todeksi; siinä alkaa jo suunnitella mitä voittorahoilla tekee, kuinka voi tehdä lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, säästää eläkepäiviä varten ja mieli alkaa laukata mitä villimpien haavekuvien parissa.

Toisaalta arpalipun ostaminen on pelottavaa. Siinä hetkessä kun lippu on taskussa, on mahdollisuudet voittoon ja samalla mahdollisuudet on myös siihen ettei sitä voittoa tule. Ilman arpalippua ei ole pelkoa siitä että jokin menee mönkään. Yhtäkkiä se oma unelma alkaakin olla hieman hirvittävä ja pakokauhu iskee.

Tällä hetkellä tuo lottovoitto ja arpalippu symbolisoivat minulle uutta työpaikkaani. Odotan innolla sitä että pääsen aloittamaan uudessa paikassa vain noin viikon päästä. Pääsen tutustumaan työkavereihini, opettelemaan uusia asioita ja tekemään työtä josta olen unelmoinut. Mutta mitä jos asiat eivät menekään suunnitellusti? Entä jos en viihdykään uudessa paikassa, olen surkea työssäni tai tajuan ettei haaveeni olekaan ollut realistinen?

Tutun ja turvallisen hylkäämisessä on aina se jännitys siitä millaista se tuntematon on. Epävarmuus lienee siis täysin normaalia ja pieni jännityskin ihan vain suotavaa. Silti tuntuu kovin kummalliselta olla vähän hirvittynyt jostain sellaisesta josta on haaveillut jo pidemmän aikaa. Varsinkin kun oikeasti voin olla hyvin varma siitä että kaikki sujuu hyvin.

Haastattelun perusteella minua odottaa hauska työporukka, todella kiinnostava yritys ja työnkuvakin on pitkälti sellainen, josta minulla on kokemusta. Tuskinpa minua olisi tehtävään valittukaan jos he eivät uskoisi minun olevan heillä onnellinen. Eikä mikään ikinä ole peruuttamatonta ja jokainen asia vie eteenpäin jollakin tavalla.

Silti tällä hetkellä minulla on reippaasti perhosia vatsanpohjassa.

KUVAT: S-J Lespi
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

2 kommenttia:

  1. onnea ja tsemppiä uuteen työpaikkaan :)! tää oli mielenkiintoinen postaus! pitääpä tänään käydä kauppareissulla ostamassa myös eurojackpot lipuke x)

    <3:Sofia, fashionsituation.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Heippa, kiva kun osuit blogiini pitkästä aikaa :) ja kiitokset onnentoivotuksista, toivotaan parasta. Toivotan myös sulle todella paljon onnea Eurojackpottiin!

    VastaaPoista