1.11.2016

Kurskistusta uuteen asuntoon

IMG_2641.JPG

IMG_2644.JPG

IMG_2646.JPG

IMG_2650.JPG

IMG_2651 (2).JPG

IMG_2654.JPG

Muutin uuteen kotiini noin kolme viikkoa sitten. Olin asunut koko kesän ja pitkästi syksyä vanhemmillani Hyvinkäällä. Olin luopunut kerrostalokämpästä, kun lähdin Britanniaan au pairiksi. Se kyllä harmitti silloin kun palasikin yllättävän pian; vain kahden kuukauden jälkeen. Oli sääli, että oli sen vuoksi ehtinyt luopua suurimmasta osaa tavaroitaan. Toisaalta parempi niin; vanhempien tuki oli mulle kesällä kaikkien muutoksien keskellä todella tärkeää ja oli hyvä ettei joutunut olemaan oman surunsa kanssa yksin.
Kun sitten sain töitä, alkoi oman asunnon etsiminen tuntua tarpeelliselta. Sellaisen piti löytyä Hyvinkäältä. Haaveilin isosta yksiöstä tai pienestä kaksiosta. Selailin useamman viikon Oikotien ja Vuokraoven ilmoituksia, kunnes eräänä aamuna avasin töissä Oikotien-mobiilisovelluksen ja se näytti mulle automaattisesti lähellä olevien asuntojen ilmoitukset. Ensimmäisenä ruudulla näkyvä asunto teki muhun vaikutuksen heti ensimmäisessä kuvassa, joka oli kylpyhuoneesta ja saunasta. Selailin kuvat läpi ja olin ihan myyty, en edes huomannut vielä silloin asunnon sijaintia. Sitten kun viimein sijainnin huomasin, oli jo liian myöhäistä; nelikymmen neliöinen rivitalonpäädyssä oleva kauniisti laitettu kaksio oli rakkautta ensisilmäyksellä. 
Samana iltana pääsin katsomaan asuntoa, seuraavana päivänä kävin kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja vielä samana päivänä muutin ensimmäisen kuorman. Sunnuntaina, kaksi päivää ilmoituksen bongauksen jälkeen, ystäväni Taru tuli käymään luonani ja naureskeli sille kun olin väittänyt "ettei kämpässä sitten vielä ole mitään, että lattialla joudutaan juomaan teet". Asunnossa kun silloin oli jo sänky, sohva ja telkkari.
Nyt kolmen viikon jälkeen asuntoon on löytynyt kaikenlaista ja mun asunnossani on paljon hauskoja pikku yksityiskohtia, joista olen liittänyt tähän kuvia. Kun muutin, lupasin että tähän asuntoon tule enemmän väriä ja elämää, kuin edelliseen asuntoon, joka oli täysin valkoinen. Kämpän reippaalla kuosilla tapetoidut seinät kuitenkin haastavat mun silmää pahasti. Joitakin turkooseja ja keltaisia väriläikkiä on löytynyt jo :)
Koti on mulle hyvin tärkeä ja toivon sen tulevaisuudessa mätsäävän hyvin mun persoonaan ja kuvastavan mua niille jotka siellä käy. Kutsuisin teidät kaikki mielelläni luokseni teelle, mutta neliöt eivät taida riittää.
Kaunista viikkoa kaikille!
Puspus,
Sane

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti