Saana oli todellinen romantikko ja aina ihastunut johonkin poikaan. Saana uskoi siihen oikeaan, kuten Ted Mosby konsanaan ja oli aina sen hetkisestä ihastuksesta ihan tosissaan. Kaverit nauroivat aina ja pitivät häntä hieman hömelönä. Saana ei tuosta välittänyt, vaan jatkoi ihailuaan. Saanalla oli tapana muuttaa hiusväriään ja musiikkimakuaan pojan mukaan, sekä iltalenkkinsä kävelyreitin kulkemaan unelmiensa pojan kodin ohi.
Väistämättä Saana kohtasi välillä sydänsuruja, jotka pistivät mielen maihin, mutta niistä hän kampesi itsensä ylös sillä uskomattomalla luottamuksellaan kohtaloon. "Tämä on nyt se oikea" hän tuumi ja päätti odottaa pojankin tajuavan kohtalon sanoman ja heidän välillään olevan sielujen sympatian. Siinä saattoi kulua pahimmillaan vuosia, mutta Saana ei menettänyt uskoa. Aikanaan usko kuitenkin vaihtoi aina kohdettaan.
Vuosia myöhemmin Saana koki elämänsä ensimmäisen kerran sen kun sydän särkyy. Siitä päivästä asti Saanan sisäinen taivaanrannanmaalari alkoi luovuttaa tilaa kyynikolle. Ystävät olivat tässä kehityksessä erittäin avuliaita; tahtomattaankin. Pojat kun olivat niin auttamattoman idiootteja että lannistavia tarinoita riitti puolella jos toisella.
Niinpä eräänä päivänä tuo samainen Saana havaitsi tulleensa 24-vuotiaaksi kyyniseksi sinkkunaiseksi, jonka usko roosanpunaiseen taivaanrantaan oli hiipunut olemattomaksi. Kaikki miehet olivat sikoja, eikä kukaan ollut yhtä täydellinen kuin hänen nuoruutensa mielikuvien tuotokset. Hän ei enää uskonut tapaavansa unelmiensa prinssiä. Missä se muka kävelisi vastaan? Unelmien prinssi Tinderissäkö?
Tuo toivostaan lähes luopunut Saana sattui sitten katsomaan Maajussille morsian -ohjelmaa, jossa maajussi-Timo sanoi "Ei Timo olisi Timo, jollei se yhä uskoisi tosi rakkauteen". Se sai Saanan ajattelemaan, että jokainen on vastuussa sen oman taivaanrantansa maalaamisesta. Aina voi valita uskoa. Ei Saanakaan olisi Saana, jollei se vielä uskoisi rakkauteen.
Puspus,
Sane
KUVAT: S V/S-J L vuosi 2000 Sirkka, Kittilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti