Virheet ovat ärsyttäviä. Ne saavat suuttumaan, nolostumaan, kiukkuuntumaan ja ahdistumaan. Ne saattavat saada itkemään, huutamaan, hakkaamaan päätään pöytään tai menemään hermosavuille. Niiden korjaamiseen menee paljon aikaa ja vaivaa ja se kaikki tuntuu turhalta. Joka kerta sitä itselleen lupaa että "enää en mokaa". Ja mokaa sitten kuitenkin.
Jokainen meistä tekee virheitä. Osa päivittäin. Allekirjoittanut tuntuu tekevän niitä lakkaamatta. Varsinkin sen jälkeen kun aloitin uudessa työssä, on tuntunut että miltei jokainen päivä pöydällä on selvitettävänä jokin oma erhe. Minä ainakin otan virheeni usein liiankin vakavasti ja mikä pahinta, jään myös vatvomaan niitä pitkäksi aikaa. Työjutut tosin on helpompia sivuuttaa, mutta yksityiselämän mokat on mielessä vielä vuosienkin jälkeen.
Työkaverini Kari kuitenkin on lohduttanut minua sanoen "Jos ei tee virheitä, ei tee sitten yhtään mitään". Siinä vasta onkin oivallinen toteamus, sillä niinhän se asia on. Kaikessa mitä teemme on riskinsä siitä että asiat eivät mene suunnitellulla tavalla. Useimmiten emme tiedosta riskejä tai jaksa niistä välittää, mikä on hyvä sillä kukapa jaksaisi olla aina murehtimassa. Riski on aina. Jos haluamme välttää riskiä, on meidän oltava tekemättä yhtään mitään.
Virheitä tapahtuu siis aivan väistämättä joskus ja jokaiselle. Ne vain pitäisi oppia ottamaan vähän kevyemmin. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Olisi todella ihanaa vain voida kohauttaa olkiaan omille mokille ja sanoa "no ei maailma siihen kaadu". Koska ei se siihen oikeasti kaadukaan. (Paitsi jos oikeasti olet töissä jossakin ydinasetehtaassa tai ydinvoimalassa ja saat aikaan ydinräjähdyksen. Pahoittelen silloin tätä tekstiä, sinun tapauksessasi se virhe olisi aika ikävä, eikä olankohautuksella ohitettava). Virheen vaikutusaika elämässämme on kohtuullisen lyhyt ja paras juttu on, että siihen voi myös itse vaikuttaa omilla ajatuksillaan ja tekemisillään.
Haastan sinut siellä ottamaan virheesi kevyemmin. Kokeile vaikka sanoa "Hups. No, ei se haittaa" kuten yksi parhaista kavereistani aina sanoo. Oli sitten kyse toisen auton kolhimisesta tai vaatteidensa tahrimisesta. Uskon että sen ääneen sanominen auttaa hyväksymään sen tosiasian, ettei se oikeasti kaada maailmaa jos joskus (tai useinkin) mokailee.
Mukavaa torstaita rakkaat :)
Ps. pahoittelen kuvien pikselisyyttä. Lupaan hankkia paremman kameran.
Puspus,
Sane
Sane
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti