Oikein hyvä 2016

Olin viikonloppuna ystäväni valmistujaisissa. Kun vieraat tekivät lähtöä toivoteltiin hyvää joulua ja vielä parempaa uutta vuotta. Mieleeni jäi erityisesti ystäväni aviomiehen vastaus "jos tän parempaa nyt voi olla". Se saa minut vieläkin hymyilemään. On niin hienoa, että jonkun elämä oikeasti on siinä pisteessä ettei parempaa voi kuvitellakaan (ja vielä nimen omaan niin hyvässä pisteessä). Ystävälläni ja hänen miehellään on kyllä ollut upea vuosi ; hääsuunnittelua, naimisiin meno, häämatka, oman kotitalon osto ja nyt vielä ystäväni valmistuminen. Olen niin onnellinen heidän puolestaan.

Samalla tajusin, että olen ollut omaa vuottani kohtaan hieman epäreilu. Vuosi 2016 on ollut minulle erittäin raskas monin eri tavoin ja häpeäkseni on pakko myöntää että olen uppoutunut niihin negatiivisiin puoliin huolella. Olen aina ollut sitä mieltä, että onnellisuus on valinta. Toki olen ymmärtänyt että surua ja ikäviä asioita on, mutta silti olen ajatellut että se on ihmisen oma valinta jääkö niihin vellomaan. Ja se vellominen on juuri se, mitä olen huolella tehnyt.

Kun nyt ajattelen asiaa oikein, on vuosi 2016 ollut oikein hyvä. Alkuvuodesta tein päätöksen lähteä aupairiksi ja sain töitä Scanialla. Parin kuukauden ajan tein lähtövalmisteluja ja tapasin ystäviäni. Vaikka Britannian reissuni oli 10 kuukautta lyhyempi kuin suunniteltu, ehdin tavata paljon uusia ihmisiä, sain hyviä ystäviä, näin paljon uusia paikkoja, opin rakastamaan punaviiniä ja sipulia, tulin paljon varmemmaksi englanninkielen taidoistani ja sain unohtumattomia muistoja.

Palattuani Suomeen pääsin nauttimaan Suomen kesästä ja osasin arvostaa sitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kesään mahtui paljon uusia ja vanhoja ystäviä. Minulla oli työttömänä paljon vapaa-aikaa ja rahapulasta huolimatta sain paljon aikaiseksi. Palasin myös rakkaan harrastukseni pesäpallon pariin, viettäen aikaa myös entisten joukkuetovereideni kanssa.

Syksyllä sain parikin työpaikkaa ja päädyin töihin Tanrecolle. Sitä seurasi heti myös uusi koti ja muutto Riihimäkeen. Rakastan kotiani ja sitä että pääsen kutsumaan ihmisiä taas luokseni kylään. Kaikki on nyt hyvin.

Ihanaa joulun odotusta!

Puspus,
Sane

KUVAT: Kirsi Väliheikki