Mun täytyy tunnustaa jotain. En ole nyt paras Itserakkauden Suurlähettiläs. Mun itsetunto on syöksynyt alamäkeen kuin Kalle Palander parhaina pujottelupäivinään. Mun peilistä tuijottava nainen on mulle ihan vieras.
Mun mielestä mä olen laiha, urheilullinen ja siro. Mulla on kivat, tuuheat, kiharat hiukset, jotka ulottuvat juuri ja juuri olkapäille. Mä pukeudun mielestäni vaatteisiin jotka istuvat mulle, saavat mut näyttämään ryhdikkäältä ja tyylikkäältä. Mulla on hymyilevät kasvot, joiden vallitsevin piirre on suuret, lämminkatseiset silmät.
Sitten katson peiliin ja sieltä mua tuijottaa joku nainen. Hän on kymmenisen kiloa minua painavampi ja jonkin verran lyhyempi. Hänen hiuksensa ovat ryhdittömät, hieman laineilevat ja kohtalaisen pitkät. Hän pukeutuu vaateisiin jotka näyttävät olevan hänelle paria kokoa liian pieniä, hieman puristavia ja saavat hänet näyttämään laiskalta. Hänen kasvonsa ovat pyöreäpiirteiset, hänen ihonsa on kuiva ja hän on meikitön. Hän näyttää väsyneeltä.
Kuitenkin me olemme sama ihminen. Jossain joku ei nyt täsmää. Jossain vaiheessa minä ja peilikuvani olemme menneet harhaan.
Syitä tälle on monia. Yksi niistä on varmasti se, että tiedän saaneeni painoa lisää pari kiloa, en kymmeniä, mutta sen verran että sen tiedostaa. Samoin syynä voi olla myös se, etten ole kokenut tarvetta panostaa ulkonäkööni viime aikoina. Arkipäivisin en tapaa kuin työkavereitani ja he kulkevat toimistolla huppareissa ja farkuissa. Eivät he välitä onko minulla meikkiä tai olenko pukeutunut kivasti.
Jossain vaiheessa olen unohtanut myös sen oleellisimman asian omassa ulkonäössä ja omassa tyylissä. Oleellisin asia on se, että sen ulkonäön pitää mielyttää nimenomaan omaa silmää. Sillä, mitä kukatahansa muu ajattelee ei ole niin paljoa väliä. Näin ollen minun tulisi laittautua vain siksi, että pidän itsestäni enemmän viimeisteltynä.
Samoin näinä aikoina pitää muistaa se, että vain minä itse voin itseäni tässä auttaa. Sen vuoksi olenkin nyt satsannut pari päivää liikkumiseen, laittautumiseen ja parempaan ruokaan. Myös tämä teksi auttaa paljon, sillä asiat muuttuvat aina todellisemmiksi kun ne kirjoittaa ylös tai kertoo niistä jollekin. Samalla tämä on myös teille merkkinä siitä, etten minäkään ole itsetuntoni kanssa täydellinen.
Hyvää viikon alkua sinulle ja peilikuvallesi!
Puspus,
Sane
Sane
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti