Känkkäränkkäpäivä

Yksi aikuisuuden suurimmista tabuista on, se että välillä aikuisiakin kiukuttaa. Itse ainakin olen ollut viimeiset pari päivää niin huonolla tuulella, että jopa työkaverini ovat varmaan minua pelänneet. Känkkäränkkään kuuluu olennaisesti se, ettei sille ole olemassa mitään tunnistettavaa syytä tai selittäjää. Jostain vain tulee pahan mielen puuska, joka kestää päiviä ja saa mielen tuittuilemaan.

Tässä vaiheessa 100% mieslukijoista heittää koko homman kuukautisten piikkiin, mutta tiedän että näitä päiviä olevan myös miehille, joten kaikkea ei voi kuun pyörimiselläkään selittää. Vaikka se toisaalta olisikin mukavaa. Silloin ei tarvitsisi myöntää että kyse on vain lapsellisesta ihmisluontoon kuuluvasta seikasta eikä biologiasta. 

Itse haluaisin pistää kiukkupäivät sen piikkiin, ettei "näin vanhemmalla iällä" tule enää tehtyä niin paljoa hauskoja asioita. Päivät täyttyvät rutiineista, työstä ja selviämisestä. Harvoin voi sanoa, että on viettänyt hauskan päivän. Lapsena ja nuorena päinvastoin se hauskuus ja viihtyminen oli päivittäin keskiössä. Jos ei ollut hauskaa, oli tylsää ja sitten piti keksiä jotain hauskaa. Nykyään tuntuu että jollei ole hauskaa, ei ole tylsää, on vain sellainen puhtaan olemisen tila, jossa tunnetilat joka suuntaan ovat neutraalit. Aika vain kuluu.

"Hauskan pito"kin on näin parikymppisenä eri juttu kuin ennen. Nyt hauskan pito on sitä että käydään kahvilla, lenkkeillään tai ryypätään kavereiden kanssa viikonloppuisin. Hauskan pito ei myöskään ole jokapäiväinen hupi. Sitä tekee silloin kuin jaksaa, eli satunnaisesti viikolla ja pari kertaa kuussa viikonloppuisin. Siitä kun väsyy. Siihen menee energiaa ja näin miltei eläkeläisenä sitä tarvitsee muutaman päivän aikaa toipuakseen.

Lääkkeeksi känkkäränkkään olen määrännyt itselleni Crash Bandicootin pelaamista, kaakaota, luistelua ja Ultra Bran kuuntelua (ihanaa että ne tekee comebackin, sääli että tuskin pääsen sitä näkemään). Toivottavasti jo huomenna olisi hieman parempi päivä, tai sitten mut on suljettava pian johonkin nurkkakoppiin jossa voin kiukkuilla keskenäni.

Onko känkkäränkkäpäivä tuttu teille muille?

Puspus,

Sane