Liian lyhyt elämä

Olen menneen vuoden aikana herännyt aivan uudella tapaa siihen, että elämä on lyhyt ja aika voi loppua kesken minä hetkenä hyvänsä. Olen myös paljon ajatellut sitä, olenko aikaansaamaani tyytyväinen kun kello pysähtyy. Bloggarikollegani Sofia kirjoitti blogissaan siitä, ettei muista milloin olisi ollut viimeksi onnellinen saavutuksistaan, sillä hän on hukkunut suorittamiseen ja tavoitteeseen toisen perään. Se on minullekin aivan liian tuttu juttu.

Ilo tavoitteen saavuttamisesta jää minullakin kovin lyhyeksi. Pian sitä seuraa jo uusi korkeampi tavoite. Muutenkin tuntuu, että on jo useita vuosia nähnyt elämänsä liian suorituskeskeisenä. Syytän siitä koko maailmaa; ihan kevyesti. Koko maailma on hyvin suorituskeskeinen. Miksi muuten trendit kuten kotoilu ja hyggeily olisivat ilmiö? Levon ja kotona köllimisen pitäisi olla itsestään selvyys, perheen ja rakastettujen kanssa vietetty aika, hyvin syöminen ja riittävä määrä unta. Olemme Suomessakin lipuneet Amerikan malliin, jossa paineet olla tehokas ja suorittaa aiheuttavat sen, että meille pitää kertoa että me ansaitaan välillä nauttia.

Jos sun kello pysähtyisi juuri nyt kumpi merkitsisi sulle enemmän? Se, että sait pitkään tavoittelemasi ylennyksen ja palkankorotuksen, vai se vietit aikaa rakkaidesi kanssa ja tunsit olosi arvostetuksi. Just asking. Toki kysymys on hyvin kärjistetty, mutta tajuatte pointin.

Kaikilla meillä on suunnitelmia tulevaisuudelle ja niin ehdottomasti tuleekin olla. Suunnitelmien ja tavoitteiden välillä on kuitenkin myös paljon aikaa ja tilaa olla onnellinen ja nauttia ajasta joka meille on annettu. Hetkessä elämisen ei täydy tarkoittaa sitä, että haaskaat asuntosäästösi Balin matkaan tai lopetat työsi ja lähdet reppureissaamaan. Hetkessä eläminen voi olla vaikkapa sitä, että suot itsellesi jo tänään jotain sellaista hyvää jota olit säästänyt myöhemmäksi. Ostat vaikka levyn suklaata, tapaat ystävää jota et ole nähnyt hetkeen tai vain lepäilet yhden illan sohvalla.

Samoin hetkessä eläminen voi merkitä sitä, että karsit elämästäsi pois niitä asioita jotka eivät tee sinua onnelliseksi nyt. Uskon että melkein kaikkien elämässä on niitä ihmisiä ja asioita, jotka ovat joskus olleet tärkeä osa elämää, tehneet onnelliseksi, mutta eivät oikein tee sitä enää. Elämä muuttuu ja on aivan normaalia että myös omat mieltymykset muuttuu. Voit siis aivan hyvin viskata ikkunasta ulos ne ihmiset jotka eivät tee sinua onnelliseksi, entiset tavoitteet joita et enää tahdo tavoitella, harrastuksen joka puuduttaa, tai minkä tahansa. Elämä on liian lyhyt asioille jotka eivät tee sinua onnelliseksi. Piste.

Vaikka (ja toivottavasti) kellosi ei pian pysähtyisikään, olisi se hienompi tapa vaihtaa tämä vuosi seuraavaan ajatellen, että tämä vuosi oli hyvä. Tai että voisi edes olla huokaamatta puolen yön aikaan "vihdoin se on ohi". Siinä on tavoitetta kerrakseen.

Puspus,

Sane