14.2.2017

Ole ystäväsi

IMG_3461_1.jpg

IMG_3463_1.jpg

IMG_3467_1.jpg

Viime viikolla pomoni pyysi mut luokseen ja pyysi mua istumaan alas. Hän otti puheeksi sen, että en kestä kovinkaan hyvin kritiikkiä. Hän oli oikeassa. Tämäkin kritiikki siitä, etten kestä kritiikkiä sai mut itkemään. Kävimme pitkän keskustelun, jonka lopputuloksena ymmärsin olevani aivan liian ankara itselleni. Se ei ollut yllätys. Minä olen aina tiennyt vaativani itseltäni paljon. Vaikka minä olenkin hyvin sinut itseni kanssa, olen usein ylpeä itsestäni ja koen omaavani hyvän itseluottamuksen, on minulla itsetunnossa yhä jatkuvasti kehityttävää. Tämä piirre haluta olla täydellinen heti, on yksi monista huonommista piirteistäni joita olen katsonut läpi sormien. Mitä pahaa muka voi olla siinä että haluaa olla parempi?
Pomoni yritti selittää minulle, että olen menestynyt tähän mennessä todella hyvin, oppinut nopeasti paljon uusia asioita ja että he ovat olleet minuun hyvin tyytyväisiä. Asenteeni virheitäni kohtaan vain vaatii muutosta, sillä en voi rankaista itseäni jokaisesta pienestäkin virheestä ja siinä hän on oikeassa. Kun katson toimintaani ulkopuolelta, näen että olen itselleni todella epäreilu. Jos kyse olisi kenestä tahansa ystävästäni, olisin paljon armollisempi. Monessa muussakin asiassa suhtaudun itseeni eri tavoin kuin suhtaudun muihin. Silmieni avauduttua asialle, koko juttu tuntuu naurettavalta. Miten itselleen voi olla niin ankara?
Myös minun pitäisi pystyä olemaan paras ystävä itselleni. Minun pitäisi osata olla keskeneräinen. Minun pitäisi olla ottamatta liian henkilökohtaisesti se, etten voi oppia asioita taikaiskusta, vain harjoituksen ja epäonnistumisien kautta. Minun pitäisi omana bestiksenäni antaa itselleni hali ja sanoa että se kuuluu asiaan ja tsempata eteenpäin. Aina asiat ei ensimmäisellä kerralla onnistu, eivätkä välttämättä parilla seuraavallakaan, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä henkilökohtaisesti minun kanssani. Minun pitää lopettaa kaiken kääntäminen omaksi virheekseni.
Mun täytyy oppia olemaan parempia ystäviä tämän Saanan kanssa ja paikkailla meidän suhteessamme olevia haavoja. Olen ollut Saanalle vähän liian ilkeä. Saanan pitää saada tehdä välillä mokia, olla välillä vähän riittämätön ja välillä Saanan pitää saada kohauttaa olkiansa epäonnisille sattumuksille. Juuri nyt, hieman rikkinäisinä, me tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan enkä saisi jättää häntä ilman tukea. Meidän pitäisi olla parhaita ystäviä.

Hyvää ystävänpäiväää!
Moimoi,
Sane

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti