Mikä on sun elämässäsi se hetki johon haluaisit palata vain elääksesi sen hetken uudelleen? Kenen luo tahtoisit palata, minkä tunteet tuntea uudelleen, missä haluaisit käydä? Meillä kaikilla on takanamme jo joitakin vuosia elämää ja varmasti niitä hetkiä löytyy jokaisen varastosta useampiakin kuin vain se yksi tietty. Toivon todella paljon, että siellä ruudun toisella puolella on tällä hetkellä tosi paha valinnan vaikeus.
Mietin tätä juttua viime yönä ja löysin paljon hetkiä joihin tahtoisin palata. Huomasin, että oikeastaan haluaisin katsoa koko elämäni kuin elokuvan uudelleen alusta tähän hetkeen. Olisi varmasti todella mielenkiintoista katsoa menneitä nykyisin silmin. Ehkä siellä näkisi ihmisiä joita ei ole nähnyt ennen, ehkä mieleen palaisi sellaisia ihmisiä ja asioita jotka ovat jo päässeet unohtumaan, ehkä sieltä löytäisi paljon sellaisia asioita itsestään joita ei ole ennen huomannut.
Toisaalta varmasti tulisi sellainen olo, että tahtoisi puuttua peliin jotenkin. Istahtaa sen itkevän tytön viereen ala-asteen pihalla, kääriä kädet ympärille ja luvata että myöhemmin hänellä tulee olemaan mitä parhaimmat ystävät. Kertoa sille pikku-Saanalle, että sen pojan perässä juoksenteluun ei kannata käyttää seitsemää vuotta. Selittää, että tämä toinen tyyppi tulee olemaan todella tärkeä sulle ja haluaisit viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa. Tunkea hammasharjan sen idiootin käteen joka ikinen ilta ja aamu, sekä xylitoli-pastilleja niiden karkkien tilalle koululaukkuun. Seistä kaverin auton oven edessä lukioaikoina ja kääntää molemmat tytöt takaisin oppitunnille, edes kerran viikossa. Olisi niin vaikeaa pystyä vain katsomaan sivusta. Mitään ei kuitenkaan voisi muuttaa, sillä tämä todellisuus on niiden menneiden hetkien luoma kokonaisuus.
Olisi ihana nähdä uudelleen ne hyvät hetket. Veistellä kaarnaveneitä vaarin kanssa kesällä mökillä, jännittää pesäpalloleirin discossa viimeisiä hitaita, pelata pleikkarilla pikkuveljen kanssa lauantaiaamuisin, muistaa miltä tuntui ensi-ihastus ja kokea se kaikki uudestaan. Ensisuudelma, kaikki ne kahvittelut kavereiden kanssa teboililla ja kaikki se jahkaileminen siitä oliko se viikonloppuna baarista löytynyt säätö nyt Se Oikea. Miten jännittävää olisi saada tietää mitä on tapahtunut kaikkina niinä humalan huuruisina öinä, jotka ovat pyyhkiytyneet muistista jo ennen seuraavaa aamua? Olisi varmasti hauskaa nähdä asiat nyt kavereiden silmin, jotka alkoivat face-palmata jo siitä kun vain mainitsin yhden nimen. Nauraisin heidän kanssaan mun hölmöydelle.
Sääli ettei sitä filminauhaa ole tarjolla, kuin huhujen mukaan sitten kun loppu tulee.
Siihen saakka meidän jokaisen haasteena on elää sellaista elämää, että siihen tahtoisi minä hetkenä hyvänsä hypätä takaisin. Toteuttaa niitä unelmia, olla onnellinen ja kirjoittaa siitä tarinasta mahdollisimman hyvä. Niin että voisi teletappien tapaan hihkaista "uudestaan!". Ja siltä varalta, että se lopun filminauha onkin vain tarua, nauttia tästä yhdestä kerrasta mahdollisimman paljon. Olla armollisempia itselle ja muille. Yrittää jo ensimmäisellä kerralla nähdä ihmiset, tajuta heidän arvonsa ja yrittää tulla paremmiksi ystäviksi itsemme kanssa. Olla oman elämänsä kirjailija, oman elämänsä J.K. Rowling, Nicholas Sparks tai kenen tyyliä nyt satutkaan ihailemaan.
Moimoi,
Sane
KUVAT : Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti