Niin usein tulee murehdittua asioita turhan paljon etukäteen. Kun sitä voisikin vain painaa sellaista OFF-nappia, "ei tänään en murehdi sitä mikä saattaa sattua huomenna, tänään elän kuin viimeistä päivää ennen kaaosta". Valitettavasti se vain ei onnistu.
Mun koko viikonloppu kului päällepäin rauhallisissa tunnelmissa. Vietin perjantaita yksin kotona, lauantaita Viivin kanssa leffaillen ja löhöillen. Nukuin enemmän kuin moniin viikkoihin ja kävin kävelyillä. Teimme hyvää ruokaa ja otimme rennosti. Taisi olla ensimmäinen viikonloppu tälle vuodelle kun kuvaan ei ole kuulunut juhlia, alkoholia tai tapaamisten liutaa.
Silti pinnan alla tunnelma oli toinen. Perjantaina sattui jotain, joka sai mut todella stressaantuneeksi. Niin pahasti, että ajatus maanantain koittamisesta puristi kurkkua koko viikonlopun. En voinut antaa asian olla ja painaa off-nappia. Se pyöri, pyöri ja pyöri ympyrää eikä siltä meinannut saada hetken rauhaa. Jossain kulman takana se pelkomörkö vaani.
Eilen kävi kuitenkin ilmi, että stressini ja pelkoni oli aivan turha, eikä minulla ole mitään hätää. Kaikki on ihan kunnossa. Olin stressannut koko viikonloppuni aivan turhaan, kuten salaa epäilinkin. Pelko ja stressi vaan eivät kuuntele järkeä. Ne valtaavat tilansa silloin kun haluavat.
Kunpa kaikkein pahimman ahdistuksen keskellä voisikin vain sanoa itselleen "tämä ei ole totta vielä" ja muistuttaa itseään siitä että asioiden murehtiminen ennalta ei kannata. Koskaan kun ei voi tietää mitä tapahtuu. Voihan olla että asiat kääntyvät parhain päin.
Ja niin kauan kuin tunteiden off-napin tuotekehitys on kesken, pitää yrittää järkeillä asioita ja keksiä tapoja miten selvitä siitä pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta, sillä vaikka kuinka synkältä näyttäisi on aina olemassa tapoja selviytyä.
Pus,
Sane
KUVA: VV, 12.3.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti