Ei. En myönnä sitä vieläkään. En tykkää Turusta, en tippaakaan. MUTTA jos tykkäisin niin tykkäisin niistä jokilaivoista Aurajoen varressa. Niistä missä tiskillä voi tuntea huojumista ilman että on juonut vielä pisaraakaan alkoholia. Tykkäisin siitä, että pöydässä siideriä ryystäessä voi tuntea laivan keinuvan allaan, tiirailla ohi putputtavia moottoriveneitä ja tuntea olevansa mukamas vesillä. Olla mukamas hirveä merikarhu, vaikka oikeasti on ihan vaan maakrapu.
Voisin myös tykätä Föristä; pienestä lautasta joka seilaa Aurajoen yli. Sen järjettömyys voisi vedota muhun. Eihän siinä nyt ole mitään järkeä että on lautta paikassa, josta lähin siltä on vain parin sadan metrin päässä. Lautta on paikassa, jossa voisi ihan hyvin olla myös silta. Mutta ehei.
Jos nyt oikein rohkaisen mieleni voinen myöntää, että Ruissalosta pidän. Mutta sehän on niiiiiiiiiin lähellä merta, että on melkein jo Ruotsissa. Tai ainakin siltä siellä tuntuu. Niin kuin olisi hylännyt Suomen ja lähtenyt muille maille. Siitä paikasta tykkäsin kovin. Oli kiva istua laiturin päässä ja tähytä merelle, tuntuen että kaikki huolet ja murheet olivat jossain todella kaukana. Jos voisin, olisin siellä varmasti aina. Tämmöiselle sisämaassakasvaneelle meri on jotenkin todella taianomainen ja voisin lumoutua siitä ikuisiksi ajoiksi.
Yksi asia Turussa on, josta voin myöntää pitäväni ilman häpeän häivääkään; Sini. Sitä ei tarvitse häpeillä, sillä Sini on läheisimpiä ystäviäni ja epäilemättä pitkäaikaisin ystäväni. Hän ei erityisemmin pidä asenteestani Turkua kohtaan, mutta ymmärtää että se on puolittain leikkiä ja naljailee sopivissa määrin takaisin. Varsinkin nyt kun asun Riihimäellä. Eihän se ihan hirveästi parempi vaihtoehto ole.
Mutta ei, en kertakaikkiaan pidä Turusta. Sen verran kelvollinen tamperelaisen tytär olen. Onhan se nyt ihan p*****stä.
No nii no joo. Onhan se Posankkakin ihan söde.
Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!
KUVAT: VV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti