Meillä kaikilla on elämässämme haaveita ja tavoitteita. Tavoitteemme perustuvat haaveillemme ja haaveet ovat niitä hassuja juttuja jotka vain kumpuavat jostain minuuden uumenista. Jotkin haaveet ovat olleet meillä lapsuudesta saakka ja jotkin ovat tulleet matkaan mukaan hieman myöhemmin. Haaveet ja tavoitteet ovat sitä millainen ihminen olemme, millaiseksi ihmiseksi haluamme tulla ja millaista elämää haluamme elää. Haave on se ideaali.
Ihan siinä haaveen vieressä, siinä hilkulla, on se juttu joka on ihan jees. Ihan jees voi olla haaveilemamme vaate eri värissä, unelmatyöpaikkamme väärässä kaupungissa tai oikeankaltainen suhde ei aivan oikean ihmisen kanssa. Olennaista on, että se on niiiiiin lähellä sitä meidän haavetta, että hyvinä päivinä eroa ei meinaa huomatakaan. Se ihan jees on ihan kotoisa, siinä viihtyy, mutta se on kuitenkin illuusio.
Haaveet ovat pelottavia. Haaveisiin liittyy aina se pelko siitä, jos haaveemme eivät toteudukaan. Haave on aina jotakin meitä suurempaa, jotakin mikä on meistä kädenmitan päässä ja jota tiedämme joutuvamme hieman kurottelemaan. Haaveiden edessä epäröimme olemmeko tarpeeksi cooleja saavuttaaksemme ne. Mieliimme alkaa pelosta hiipiä epäilyksiä. Epäilyksiä siitä haluammeko todella haaveitamme, voimmeko oikeasti saavuttaa tavoitteemme ja epäilys siitä eikö se ihan jees sittenkin riittäisi. Ihan jees on turvallinen. Sitä kohti ei tarvitse enää kurottaa ja kun se on jo meidän hallussa, meidän on sitä vaikea menettää. Kaikin puolin helpompaahan olisi vain tyytyä siihen mitä on. Joskus sitä jopa uskottelee itselleen, ettei enempää tahdokaan ja että tässä on hyvä.
Hyvin moni asia mun elämässä on nyt ihan jees ja olin jo tyytyä siihen. Sitten ystäväni muistutti mua siitä, ettei tänne maailmaan tultu olemaan ihan jees. Tänne tultiin elämään sitä omaa elämää, eikä siitä tule mitään jos haaveitaan pelkää.
Sama ilmiö on tuttu HIMYMistä termillä: Beinaheleidenschaftsgegenstand
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti