Vuosi sitten olin samoissa maisemissa kuin ylläolevissa kuvissa. Haaveilin pian saavani töitä, olin kokeillut puhelinmyyntiä puoli päivää ja masentunut, kun elämässäni ei tuntunut olevan mitään järkeä. Olimme lähteneet Viivin kanssa spontaanille iltakävelylle unelmieni kotikaupunkiin Lahteen. Asuin siihen aikaan vanhemmillani, haaksirikkouduttuani sinne Briteistä paluun jälkeen ja nautin pienestä pakoreissusta, vaikkemme mitään ihmeellisempää reissussamme tehneetkään. Muistan vain istuneeni pikku-Veskun vesiurkujen reunalla musiikkia kuunnellen ja odotelleeni koska elämä lähtisi taas rullaamaan.
Kävimme Viivin kanssa torstaina jälleen pikaisella iltakävelyllä Vesijärven rannassa. Tulin tuumineeksi kahta asiaa; miten moni asia onkaan eri tavalla kuin vuosi sitten ja kuinka moni asia onkaan säilynyt ihan ennallaan. Pari viikkoa sen viime vuotisen visiitin jälkeen, sain kaipaamani työpaikan. Olen sen jälkeen muuttanut vanhemmilta omaan kämppään Riihimäelle ja tämän päiväinen Saana on todella paljon erilainen kuin vuoden takainen Saana. Haluaisin ajatella aikuistuneeni aikatavalla viimeisen vuoden aikana. Toisaalta moni asia on edelleen samoin. Tänäkin kesänä olen viettänyt paljon aikaa Lahdessa, tänäkin kesänä haaveilen asuvani siellä joskus ja tänäkin kesänä olen pohtinut sitä mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan.
Tiedän marisseeni kovasti ystävilleni siitä, kuinka elämäni tuntuu juuri nyt junnaavan vähän paikoillaan ja siksi tunnen nyt oloni vähän hölmöksi. Esitän mitä suurimmat pahoittelut ystävilleni ja itsellenikin siitä etten ole muistanut että vaikka asiat etenevät verkkaisesti, etenevät ne kuitenkin. Joskus vaan on niin keskittynyt siihen tulevaan että unohtaa ihan kokonaan ajatella sitä kuinka pitkä matka takana jo on.
Pidetään tää tänään lyhyenä.
Ihanaa viikkoa just sulle!
KUVAT: VV, Lahti
8.8.2017 15:18 EDIT pikku-Veskun veriurut korjattu veSiuruiksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti