Muistatko kun muksuna pelkäsit ja ahdistuit mitä hassuimmista jutuista? Jep, niin minäkin. Mun hassuimpia pelkoja oli mökin kellari, katujen likavesikaivot (niihinhän voi vaikka pudota, jos kansi tippuu!!), puistojen pultsarit ja ihan kaikken hassuin kauhu oli se Jyrki, joka oli teeveessä Neposen kanssa. Joitakin vuosia myöhemmin peloista tuli hieman järkevämpiä; saattoi pelätä joidenkin esineiden rikkomista, yksin kotona yöpymistä tai pitää kenkiä, takkia ja ikkuna-avainta huoneessaan tulipalon pelossa. Ja sitten oli tietysti kaikki ne elokuvista tulleet, jokseenkin todellisuudesta irralliset pelot, niinkuin se että tappajahai ui huoneen ikkunasta sisään tai Mustat Ratsastajat iskevät miekan lävitseni nukkuessani.
Kaikkia noita pelkoja ja jännityksen aiheita yhdistää yksi juttu. Niitä pelkäsi ennen kuoleman vakavissaan, mutta tänä päivänä ne tuntuvat mitättömän pieniltä murheilta. Tämän päivän tiedoilla, taidoilla ja elämän kokemuksella tiedämme, että niissä peloissa ei ole järkeä ja/tai että niiden kohtaamisesta selviää hengissä. Olemme kasvaneet niiden ohi.
Samalla kuin me kasvamme, meidän pelot kasvavat siinä vieressä. Meidän pelkomme eivät ehkä seuraa meitä, mutta meidän pelkojemme vakavuus kasvaa siinä missä otamme aikuisena asiat vakavammin. Tämän päivän pelon aiheet ovat aivan toista luokkaa. Pahimpia pelkojani on se, että minä tai läheiseni sairastuu, menetän työni tai että maailma ryhtyy kolmannen kerran joukolla sotimaan. Olen tähän ikään mennessä päässyt yli Jyrkin pelostani, oppinut että astioita voi aina ostaa uusia, nykyään nukun yksin joka yö, enkä pelkää enää haitsikaloja tai Mustia Ratsastajia. Tulipaloa toki pelkään edelleen.
Vuosien kuluessa nämä nykyisetkin murheet jäävät pieneksi. Jotkin niistä tulee matkan varrella kohdattua, niistä toivottavasti selvitään ja päästään ylitse. Joidenkin kohdalla aika ajaa ohitse ja tajuan ettei niissä järkeä ollutkaan. Mutta vaikka nyt omat huolet, pelot ja murheet tuntuvat todella suurilta, riskit todella pelottavilta ja keinoja voittaa niitä ei näy, jonain päivänä olemme viisaampia. Siitä millaisia murheita sitten tilalle tuleekaan ei tietenkään voi vielä sanoa mitään, mutta se on sitten sen ajan murhe. Juuri tänään haluan muistuttaa sua siitä että aikanaan nykyisetkin murheesi ovat hassun hauskoja.
Huoletonta torstaita!
KUVAT: VV, Nukarin koski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti