12.9.2017

Sulje silmät ja anna mennä

IMG_5745_1.jpg

IMG_5746_1.jpg

IMG_5767_1.jpg

Meidät ihmiset on vakiovarusteltu sisäisellä suojeluvaistolla. Meillä on lähtökohtaisesti hyvin selkeää se, mikä on meille hyvästä, mikä on viisasta ja vielä selkeämpää on se mikä on meille pahasta. Joskus kun kohtaamme sellaisen asian joka ei ole meille hyväksi, mielikuvissamme pään päälle syttyy semmoinen punainen hälytysvalo ja sireeni alkaa soida "wääm wääm wääm" eli "vaara, vaara, vaara". Vaarasignaali voi perustua aiempiin huonoihin kokemuksiimme, jonkun tuttavamme tarinaan tai ihan vain intuitioon. 
Vaarasignaalin jälkeen voimme joko vaistonvaraisesti noudattaa sitä, tai keskittyä paremmin pohtimaan sitä. Mistä vaarasignaali aiheutuu, mitkä ovat todelliset riskit ja mitä se meille tarkoittaa? Aiemmat kokemuksemme ovat saattaneet olla aika- tai tilanneriippuvaisia eivätkä siksi ole sovellettavissa toiseen aikaan tai tilanteeseen. Toisten ihmisten kauhutarinat taas ovat hyvin kaukana omasta itsestä ja harvoin sovellettavissa eri tilanteeseen (paitsi jos joukko tuttaviasi on tullut kirvesmurhatuksi tietyssä kaupunginosassa, kehottaisin noudattamaan itsesuojeluvaistoa). Mikä on se pahin juttu, joka voi seurata signaalin ignoraamisesta? Joskus tulee paisuteltua riskejä ihan äärettömyyksiin asti; kaikesta tuskin voi seurata maailmanloppu.
Suojeluvaiston peliin puuttuessa on kysyttävä, onko se riski ottamisen arvoinen. Nähdä niiden riskien tasapaino siellä toisella puolella, koska näissäkin asioissa on aina tasapaino. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ainahan homma voi sujua niinkuin unelma ja kirjautua tilille voitoksi. Voi myös olla niin, että tappio tulee mutta ottelusta jää muuten hyvä jälkifiilis. Henkilökohtaisesti perustelen näitä itselleni niin, että mun mitta-asteikolla 1 ilo on 10 surun arvoinen. Mun mitta-asteikko siis antaa mulle valtuudet melkeinpä mihin vaan, jos siitä tulee hetkenkin oikeasti onnelliseksi. Kas, joskus vaan on pakko pistää silmät kiinni ja mennä vaan.
Tsemppiä sulle tähän tiistaihin! Älä murehdi liikaa.

KUVAT: VV, Nukarin koski

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti