Oman onnesi nojassa

Meillä ihmisillä on monenlaisia käsityksiä onnellisuudesta. Jotkut uskovat että onnellisuus tulee tekemisestä, täydellisestä suorituksesta tai elämästä joka muistuttaa elokuvaa. Joillekin onnellisuus on jotain, minkä voi omistaa, jotain mitä hankitaan ja jotain joka ansaitaan. Useat ajattelevat, että onnellisuus on palkinto. Ensin on saavutettava jotain ja sitten vasta voi olla onnellinen. Näille ihmisille se onnellisuus odottaa maalisuoralla, eikä matkan varrella. Minä olen ollut jonkin aikaa yksi heistä.

Havahduin viimein ajatukseen siitä, kuka elämäni arvioi. Kuka tulee kertomaan minulle "nyt olet laiha, menestynyt ja rakastettu, nyt saat luvan olla onnellinen"? Ei kukaan. Tuon tyypin puuttumisen takia olen mitannut omaa onnistumistani erilaisin mittarein; pankkitilin saldolla, instagramin tykkäyksillä, blogin kommentoinnilla, palkan suuruudella, vaa'an lukemalla, viikonloppusuunnitelmilla, juhliin tulleiden ystävien määrällä, tai kulloisenkin ihastuksen kiinnostuksella. Ja näin olen saanut olla onnellinen aina välillä.

Kun tajusin, ettei kukaan tule kertomaan mulle milloin olen onnellisuuden arvoinen, päätin muuttaa tapojani. Muutin niitä kuitenkin tavallaan väärään suuntaan. Jatkoin alitajuntaisesti edelleen sen ajattelua, että "sitten kun saavutan ton, voin olla onnellinen". Päätin hakea yhtä työpaikkaa, jonka ajattelin tuovan mulle onnen. Vahingossa huomasin, että jo pelkkä hakukirjeen kirjoittaminen teki musta onnellisen. Pelkkä hakeminen sai olon päteväksi, tarkoitukselliseksi ja menestyväksi, vaikken tuota työpaikkaa saanutkaan. Ja siinä hetkessä muistin, että onnellisuutta voi avittaa.

Ehkä se on naurettavan yksinkertaista, mutta mulle se oli tähän hetkeen tosi iso muistutus. Muistin taas sen, että olen aikuinen ihminen joka on täysin oman onnensa nojassa. On mun velvollisuus ja oikeus olla onnellinen. Jollen ole onnellinen, se ei ole kenenkään muun vastuu tehdä musta onnellista. Jos elämässäni on asioita jotka haittaavat mun onnellisuuttani, on se yksinomaa mun velvollisuuteni ja oikeuteni muuttaa niitä asioita. Jos työpäivä on pyllystä, leipoa illalla pullaa. Jos lenkille meno kiukuttaa, soittaa kaverille. Sehän on todella simppeliä, kun malttaa vaan lopettaa sen masennuksessa vellomisen ja kiukuttelun.

Minä toivon että sinä siellä olet juuri nyt onnellinen. Toivon että sinäkin olet iloinen jokainen päivä jostain. Toivon että olet osannut olla viisaampi ja itsellesi armeliaampi, etkä ole langennut suorittamisen ketjuun. Sunkaan onnesi ei ole sun vaakasi lukeman nojassa tai Twitter-seuraajiesi lukumäärässä. Jos tämä päivä on ollut raskas niin keksithän illaksi jotain joka piristää sun mieltäsi. Ja jos olo sattuisikin olemaan onneton niin puhuthan siitä jollekulle, teethän sille jotain jotta voisit olla onnellinen mahdollisimman pian. Sinun onnesi on tärkeää. Parasta mahdollista torstai-iltaa sinulle <3 Tee niitä juttuja joista tulee hyvä olo.