17.10.2017

On cool olla Saana



Muksuna mua ärsytti olla Saana. Nimeni kuultiin aina väärin, kukaan mun kaveri ei ollut saman niminen ja sitten ala-astella joku luokan poika meni vielä löytämään sen biisin Haltin Häät, jossa Saana on poika ja mieli naimisiin Malla-neidon kanssa. Piru vie. Ala-asteella mun nimeni oli yksi väline mun kiusaamiseeni, se sanottiin aina niinkuin siinä nimessäkin olisi jo jotain vikaa. Sillä tavalla hyljeksien. Voinette kuvitella 8-v pojat "Hyi, sä joudut Saanan pariksi, ällöö". Sitä jatkui vuosia ja ylä-asteelle vaihtaessani harkitsin vakavasi alleviivavaani kutsumanimekseni toisen nimeni; Marjan. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin.

Kun sitten myöhemmin löysin joukon ystäviä, joiden puheissa Saana oli se mukava, sydämellinen tyttö jonka mielellään kutsui viikonloppuna yökylään tai jolle mielellään kertoi salaisuuksiaan, aloin taas tulla sinuiksi oman nimeni kanssa. Silloin olin erittäin helpottunut etten ollut luopunut nimestäni. Nykyään en vaihtaisi nimeäni mistään hinnasta. Musta on coolia olla Saana ja se sopii mielestäni mulle täydellisesti.

Usein nimeni yhdistetään siihen tunturiin tuolla Kilpisjärven rannalla ja monesti olen kuullut sanottavan "sä näytätkin ihan semmoiselta lapintytöltä". Joudun oikaisemaan useinkin että oikeastaan en ole saanut nimeäni sen tunturin mukaan, vaan vuoden -92 maitotytön mukaan (lol) ja että vaikka isäni ja joukko sukulaisia on kotoisin pohjoisesta, minä en voi kutsua itseäni lapintytöksi. Se olisi loukkaus niitä kohtaan jotka sitä oikeasti ovat, vaikka kuinka rakastankin lappia ja olen ylpeä siitä että jaan tunturin nimen.

Mun nimi on myös mulle lukuisten (surkeiden) vitsien aihe. Kaverini ovat jo kyllästymiseen asti kuulleet niitä ja alkavat facepalmata ne kuullessaan. Onhan coolia, että nimi on vain kahden merkin päässä saatanasta. Säästän teidät muilta vitseiltäni.

Etunimi on varmasti merkittävä osa meidän jokaisen imagoa ja minä kuvaa. Olen usein miettinyt olisinko aivan toisenlainen jos nimeni olisikin joku muu ja mitä enemmän asiaa olen ajatellut, olen tullut siihen tulokseen, että varmasti olisin. Saanana oleminen on iso juttu, meitä kun on vielä aika harvassa ja vielä coolimpaa on olla Suomen ainoa Saana Väliheikki.

Hyvää Saanan päivää kaikille, napatkaa siitä tekosyy syödä tänään korvapuusti!


KUVAT: VV
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa

2 kommenttia:

  1. Haa, mun nimi on Salla, joten voin niin samaistua tähän :D Ja kyllä, mäkin vihasin pienenä nimeäni, yritin mm. yläasteen alkupuolella pakottaa ihmiset käyttämään mun itse keksimääni lempinimeä (joka oli SALE), mutta onneksi kukaan ei ruvennu kutsumaan mua siksi :D Mun toinen nimi on muuten Marika, aika hauska yhteensattuma tämäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ollaan ihan samiksia :) Sale ois muuten ollut aika nasta lempinimi, terveisin Sane. Kiva kun kävit lukemassa kirjoitukseni!

      Poista