Noin kuukausi takaperin meillä oli meidän lukiovuosikurssin luokkakokous. Olin siitä ennalta hieman innoissani. Miten mielenkiintoista olisikaan nähdä miltä kaikki näyttävät tänä päivänä, kuulla mitä kukakin tekee työkseen ja minne kaikki ovat päätyneet asumaan. Salaa myös haaveilin pääseväni levittelemään käyntikorttejani ja kertomaan omia kuulumisiani rinta rottingilla.
Eihän se ihan niin mennyt.
Oli kyllä jännä nähdä vanhoja tuttuja, jotka yht'äkkiä näyttivätkin vanhoilta ja melkein kaikki hieman pyöristyneiltä (kuten varmasti allekirjoittanutkin). Aika pian kuitenkin huomasin että juuri siihen se jäi; toisten pällistelyyn sopivan matkan päästä. Tajusin että tässä nyt on salillinen ihmisiä, joihin en ole välittänyt pitää yhteyttä vuosiin. Osa heistä on facebook-kavereitani ja tärkeimmät uutiset olenkin bongannut jo sieltä, tai kuullut juoruna kaveripiirissäni. Tosiasiassa minua ei oikeasti kiinnostanutkaan mitä kenellekin kuuluu, eikä todellakaan kertoa muille mitä minulle kuuluu. Juttelin vain niille, joiden kanssa olisin muutenkin tekemisissä ja mikä hassuinta: en tuntenut missaavani mitään.
Muistan harmitelleeni useinkin facebookissa että harmi kun tuonkaan tyypin kanssa ei ole tullut pidettyä yhteyttä, mitäköhän tuolle tyypille kuuluu tai missä kohdin tiemme mahtoivat erkaantua. Mutta totuus (jota en kehtaa yleeensä itseäni suojellessa myöntää) on se että en ole välittänyt pitää yhteyttä, en ole oikeasti kaivannut häntä. Niin julma on totuus.
Tekosyitä riittää aina. Asutaan liian kaukana toisistamme, opiskellaan eri alaa, liikutaan eri kaveripiireissä, elämäntilanteemme ovat erilaiset ja blaa blaa blaa. Kuitenkin joidenkin ihmisten kanssa pysytään ystävinä vaikka kaikki nämä asiat pitäisivät paikkaansa. Ne on niitä ihmisiä joita kaipaa, joita ilman ei pärjäisi ja niitä jotka pysyvät elämässä.
Tästä pääsin siihen päätelmään että elämässäni on juuri ne ihmiset jotka sinne kuuluvat. Eikä minun tarvitse murehtia jos joku on siitä tippunut pois, koska kukaan oikeasti tärkeä ei tipu. Oikeasti tärkeät ihmiset ovat niitä jotka pysyvät ja loput ovat niitä ihmisiä joita ei oikeasti tarpeeksi kaipaa.
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti