Heippa, kirjoittelen tätä postausta ajatuksenvirta-mallilla junasta. Olen paluumatkalla kotiin Jyväskylästä, jossa olimme firman kanssa messuilemassa tiistaista alkaen. Minä sain poikkeusluvan tehdä varaslähdön, sillä tänään on sen miehen joka asuu meillä syntymäpäivä ja olin ehtinyt suunnitella kaikkea kivaa ennen kuin sain kuulla että pääsen mukaan messuille.
Niin minullehan se tosiaan oli messuille "pääsemistä". Monien mielestä se kun tuntuu olevan messuille joutumista. Nämä olivat oikeastaan urani ensimmäiset kunnolliset messut. Olin kyllä aiemman työnantajani mukana muutamilla messuilla, mutta ne olivat sellaisia päiväreissuja. Nyt sain olla mukana kaksi ja puoli päivää. Odotin messumatkaa aika innolla ja vaikka kokemus oli jokseenkin
Mun tehtävänäni oli keitellä kahvia, tarjoilla keksejä ja suklaita, pestä kuppeja ja auttaa muutenkin kaikessa mahdollisessa. Yksi tärkeimmistä tehtävistä oli tietty tietää mistä mikäkin tarvike takahuoneestamme tai laatikoistamme löytyy ja olla kunnon Maija Poppanen jonka laukusta löytyy kaikki tarvittava. Se on myös mun mielestä hommissani hauskinta, se kun pystyy kysymään messuilla nuupuneelta työkaveriltaan "haluaisitkohan piristykseksi Bilar-karkin?" ja kaivaa laukusta vähän sokeripiristystä kaverille.
Meidän firman työkavereiden kesken on ihan mielettömän upea henki. Oikeasti voin sanoa että työporukka on kuin toinen perhe. Me tehdään mielellämme asioita yhdessä, lähetellään firman whataspp-ryhmään viestejä viikonloppuisinkin ja tuntuu että porukka on joka toisena viikonloppuna lähdössä kimpassa johonkin urheiluhommaan; juoksua, pyöräilyä tai uintia. Nytkin molempien messupäivien jälkeen lähdimme yhtiön kuittaamalle illalliselle ja muutamalle lasilliselle. Tiistaina tanssittiin porukalla baarissa aamukolmeen saakka, laulettiin karaokea ja seuraavana päivänä popsittiin osastolla buranaa ja naurettiin edellisen illan videoille.
Onneksi on tämän junamatkan verran aikaa toipua ennen tämän illan huvituksia ja sitten huomenna alkavaa viikonloppua kyläilylle tulevan serkun kanssa. Huh. Sain tässä junassa vihdoin luettua loppuun tuon kuvan kirjan enkä malta olla suosittelematta sitä vielä kerran. Oli se niin hyvä. Mielessäni kiertävät euron merkit kehää ja haaveilen isoista säästösummista. Vielä kun keksisi mikä se oikeasti realistinen ja inspiroiva säästökohde olisi.
Juna pysähtyi nyt Tampereelle ja sisään alkaa virrata väkeä. Voisin pistää koneen pois ja ottaa pienet nokkaunet ennen kotiin pääsyä. Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua ja palaillaan asiaan tai sen viereen jälleen ensi viikolla.
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti