Aiemmassa työpaikassani opin hienon sanan, jota olen sittemmin viljellyt paikassa jos toisessakin; kapasiteetti. Tuo englisismi tarkoittaa suurinta mahdollista tuotantokykyä. Sen maksimi on 100%, tällöin tehdas/tuotantolaitos tekee juuri niin paljon kuin sen resursseilla on mahdollista. Kapasiteettia voidaan erilaisin toimin joko laajentaa tai supistaa, esimerkiksi hankkimalla lisää toimitiloja tai vähentämällä henkilöstöä. Teollisuudessa ymmärretään että jollain tehtaalla, työvaiheella tai varastolla on tietty kapasiteetti, joka on sen oma maksimi, eli sitä ei voida ylittää.
Kapasiteettia voidaan soveltaa myös ihmiseen. Jokaisella meillä on käytössämme rajallinen määrä resursseja kuten energiaa, aikaa ja kiinnostusta. Ihmisellekin on siis myös olemassa se 100% maksimi, jonka näillä resursseilla saa aikaan. Tehdas voi ehkä rullata täydellä kapasiteetilla, ja yleensä se onkin tavoite, mutta me ihmiset emme. Me tarvitsemme aina silloin tällöin löysempää tahtia, lepoa ja lisää polttoainetta. Tiedän monia ihmisiä jotka yrittävät repiä itsestään 120% irti ja tiedän myös että moisesta ylituotannosta joutuu jossain vaiheessa jollain tapaa maksamaan.
Jos pystyisimme ajattelemaan itseämme kuin konetta, osaisimmeko huomioida paremmin ne polttoaineet/voimavarat joita meidän on kerättävä pysyäksemme toiminnassa? Muistaisimmeko huolehtia riittävästä levosta ja säännöllisestä huollosta?
Näin jouluvapaiden alla yksi jos toinen tiedostaa olevansa loman tarpeessa. Itsekin myönnän valittaneeni jo viikkoja sitä että tarvitsisin enemmän lepoa. Oikeastaan tarvitisisin enemmän niitä voimavaroja, en niinkään lepoa. Minun voimavarojani on viime aikoina syönyt hieman normaalia hektisempi työtahti, vaa'an lukeman jatkuva nousu, joululahja/joulustressi, sekä se että olen omasta jaksamisestani liiemmin välittämättä buukannut kalenterin täyteen jos jonkin moista menoa ja meininkiä.
Minun voimavarojani kartuttavat parhaimpien ystävieni seura, lautapeli-illat, lukeminen, elokuvien katselu, kävelylenkit, säästötilin täyttäminen, lomamatkojen suunnittelu, hyvä ruoka, kotona hengailu, siivoaminen ja uusien asioiden oppiminen. Kaikkea sitä aion pian alkavien jouluvapaiden aikana tehdä. Mitkä ovat sinun voimavarojasi? Millä sinä lataat akkuasi?
Toivon että tänä jouluna sinäkin laittaisit tehtaasi seisomaan ja keskittyisit kertyttämään resurssejasi. Toivottavasti sinäkin pidät joulun aikana mielessäsi sen, ettei kukaan voi odottaa sinulta enempää kuin sinulla on kapasiteettia. Jokainen meistä voi tehdä vain sen mihin pystyy, eikä ihan niinkään paljon ole hyvä tehdä koko aikaa.
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti