Hirviöpomo

Koin työpaikkakiusaamista eräässä aiemmassa työpaikassani. "Kiusaajani" (erittäin riittämätön termi tähän asiaan muuten) oli esimieheni.

Työpaikkakiusaaminen on ihan valtava tabu. Minunkin tuntuu edelleen todella vaikealta kirjoittaa tästä vaikka olen puhunut aiheesta aivoimesti nykyisellä työpaikallani, enkä usko tämän kirjoituksen vaikuttavan nykyiseen työtilanteeseeni mitenkään. Ei siis mikään ihme että siitä puhuminen on vielä vaikeampaa silloin kun se tilanne on vielä päällä tai tuoreemmassa muistissa. 

Minun kiusaajani oli tuuliviiri. Hänestä ei ikinä tiennyt onko hän vielä tänään mukana eilisissä päätöksissään, muistaako hän mitä olimme sopineet tai pitävätkö aiemmin sovitut määräajat vielä tänään paikkaansa. Hänen kanssaan ei sopinut olla erimieltä, vaikka kyseessä olisi ollut kyse asiasta josta minulla oli taatusti parempi tietotaito kuin hänellä. Hän useinkin korotti minulle ääntään toimistossaan ja sanat "Saana ehditkö tulla käymään" saavat niskavillani vieläkin nousemaan. Hän sai minut usein itkemään. Hän usein pilkkasi minua siitä etten kestä kritiikkiä. Hänellä oli tapana sysätä antamansa kritiikki myös kaikkien muiden työntekijöiden sanomaksi sanoen "kaikki ihmettelevät" tai "kaikki sanovat" vaikka tiesin ettei niin ollut. Hän huomautteli minulle siitä etten tehnyt täyttä työaikaa, vaikkei hän edes seurannut työaikaani ja omien kirjauksieni mukaan tein täyttä päivää, usein ylikin. Hän saattoi perjantai-iltana laittaa minulle huomautuksen tekstiviestillä jostakin tekemättömästä työtehtävästä, jolloin tunsin pakottavaa tarvetta mennä tekemään sen viikonloppuna ja pelkäsin koko viikonlopun maanantaiaamua. 

Aamuisin inhosin sitä hetkeä kun piti mennä töihin, töistä päästyäni pelkäsin jo seuraavaa päivää ja olin jatkuvasti todella uupunut. Usein näin yölläkin unia töistä ja siitä että olen unohtanut tehdä jonkin tehtävän. Työni oli todella stressaavaa. Tein paljon sellaisia työtehtäviä joista minulla ei ollut aiempaa kokemusta, joissa kuitenkin oli suuri vastuu ja pelkäsin jatkuvasti tekeväni jonkin ison virheen. 

Työntekijän huono tai epäasiallinen kohtelu on kielletty työturvallisuuslaissa. Työpaikkakiusaamistapauksissa tulisi ottaa yhteys työpaikan työsuojavaltuutettuun ja yrittää yhdessä työterveyshuollon kanssa löytää tilanteeseen ratkaisu. Minulle se ei tullut mieleenkään, en nähnyt sitä vaihtoehtona. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassani ja määräaikaisessa työsuhteessa. Minulla ei ollut varaa menettää työpaikkaani. Lisäksi pienessä työpaikassa esimiehen toiminta oli hyvin selvää kaikille muillekin työntekijöille ja heistä lähes kaikki saivat myös oman osansa. Ainoa toivoni oli vaihtaa työpaikkaa.

Minun asiani olivat sinänsä hyvin, että minua ei uhkailtu suoraan erottamisella, minulle ei muristu tai uhattu väkivallalla. Monilla ei ole tilaisuutta vaihtaa työpaikkaa, tai irtisanoutua, ja useilla muillakin on se tilanne ettei tilanteen nostaminen esille ole sopiva ratkaisu. Sain rohkeutta tähän kirjoitukseen Tabu - suoraa puhetta työelämästä -podcastin työpaikkakiusaaminen-jaksosta, jossa vieraalla on todella rankkoja kokemuksia aiheen parista.

#beenthere

Minun tapauksessani uusi työpaikka onneksi löytyi ja pääsin aloittamaan tuossa työssä päivälleen vuosi sitten. Täällä on hyvä olla. Kukaan ei kiusaa, kukaan ei itketä ja vanhoista huonoista kokemuksistakin uskaltaa puhua. Saan olla todella onnellinen että nyt olen turvallisessa työpaikassa.

Kuva: VV

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI