Julia Thurénin Melkein kaikki rahasta -podcastin tämän päiväinen jakso sai minut tuumimaan että tänään voisi olla oikea päivä julkaista jo pitkään suunnittelemani rahahistoriani-kirjoitus. Tänään ollaan siis pitkästä aikaa talousasioiden ja rahajuttujen äärellä.
Ensimmäisiä rahakokemuksiani oli ne kun äiti lähetti muksuna (ehkä tokaluokkalaisena??) lähikauppaan hakemaan jotain pientä loppunutta tai unohtunutta. Lähikauppamme oli alle kilometrin päässä ja otin tällaiset kauppareissut vastaan mielelläni. Sain mukaani viiden euron setelin ja otin hakupalkaksi ostoslistan lisäksi Halvan Vanhan auton, jota sitten mutustelin kotimatkan.
Äidin äidillä oli tapana antaa minulle ja pikkuveljelleni jokaisen vierailun päätteeksi Fazerin Sininen ja viiden euron seteli "namurahaa". Ne olivat ensimmäisiä omia rahojani. Kaikki raha mitä sain käsiini, menikin usein niihin namuihin. Useimmiten valintani oli Sirkus Aakkoset-pussi, jonka kätkin huoneeseeni huolellisesti etten jäisi kiinni typeristä ostoksistani tai jottei veljeni veisi sitä.
Jossain ala-asteen aikana aloimme veljeni kanssa saada viikkorahaa. Ensin saimme viisi euroa ihan kolikoina kouraan. Meni jonkin aikaa ja sitten vanhempani huomasivat, että ne viisi euroa katosivat kuin tuhka tuuleen ja säästöpossumme olivat edelleen keveitä. Sitten vanhempamme kehittivät "pankkikirjan", joka oli pieni vihkonen johon merkittiin viikoittain (tai ainakin se oli tavoitteena, usein unohtui) se viiden euron summa. Sitten pankkikirjaan merkittiin jos otimme rahaa jotakin hankintaa varten. Silloin olin todella "hyvä" säästämään, sillä en juuri koskaan kehdannut pyytää rahaa ja maksoinkin pankkikirjasaldollani lopulta oman skootterini. Pankkikirjassa vain oli se vika että se säästäminen kävi vahingossa, se ei ollut tietoinen valinta enkä oppinut koskaan niin sanotusti käsittelemään rahaa.
Ensimmäiset palkkani sain jo nuorena, suurinpiirtein 13-vuotiaana olin jo pyhäkoulussa apuopettajana ja sain palkkiota puolivuosittain, jonkun satasen verran. Ne rahat menivät myös vaatteisiin ja karkkeihin. Lukion ohessa työskentelystä saadut rahat menivät poikkeuksetta baariin ja kirpputoreille. Jos sain jonkun satasen säästettyä niin sillä rahalla reissailin. Ammattikorkeakoulussa opiskellessani tein töitä Motonetissa viikonloppuisin ja lomilla. Ne rahat menivät matkailuun, sekä säästöön. Ne säästöt kulutin opiskeluaikana siihen että reissasin Kouvolan ja Hyvinkään väliä joka viikonloppu tavatakseni poikaystävääni. Tai sitten Rytmikatti nimiseen baariin, jossa kävimme bubivisassa viikoittain.
Ensimmäisen kerran tienasin enemmän kuin kulutin ollessani opintojen loppuvaiheessa töissä Andritzilla. En kuitenkaan silloin ajatellut perustaa säästötiliä, vaan pidin rahojani ihan vain käyttötilillä, josta ne oli helppo heittää esimerkiksi ylimääräisiin huonekaluhankintoihin. Typerä homma. Silloin sain myös oman auton, joka sitten mukavasti järjestikin rahalle käyttöä.
Onnistuin siis elämään 26-vuotta ennen kuin havahduin siihen että ihmisellä olisi hyvä olla niitä säästöjäkin, eivätkä ne ilmesty tyhjästä. Nykyään huomaan taas yhtäläisyyttä siihen pikkutyttöön joka ei kehdannut nostaa rahaa pankkikirjaltaan, sillä koen miltein mahdottomaksi kajota säästötiliini. Nytkin varasimme kesälomamatkan ja olin suunnitellut nappaavani rahat siihen säästöistäni, mutten pystynyt vaan vedin ne käyttörahoistani päättäen elää tämän kuukauden astetta ohkaisemmin.
Onnekseni olen palannut raha-asioissa siis juurilleni. Suoden itselleni välillä pieniä hemmotteluja kuten salmiakkiautoja ja samalla kartuttaen säästöjä jotain tulevaisuuden isompaa hankintaa varten.
Millaisia tarinoita ruudun toiselta puolen löytyy?
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti