TYÖmatkoilla

Muistan kun muksuna olin kateellinen isän työmatkoista. Isällä oli tapana matkustaa paljon ja hienoihin paikkoihin, kuten Amerikoihin ja Pariisiin. Isä yritti aina selittää ettei hän näe niistä paikoista muuta kuin lentokentän ja jotakin lentokoneen, junan tai taksin ikkunasta. Isä sanoi että oikeastaan se on ihan vain työntekoa, pidemmällä työmatkalla. Silloin minun oli hyvin vaikea ymmärtää miksei se isän mielestä ollut kovin hohdokasta, pääsihän hän kumminkin kaukomaille.

Nyt ymmärrän paremmin. Niille jotka seuraavat somekanaviani, onkin käynyt selväksi että olen tämän viikon ollut reissussa. Maanantaista alkaen olen ollut markkinointikoulutuksessa konsernimme pääkonttorilla Saksan Verlissä. Tämä on ollut ensimmäinen ulkomaan työmatkani ja ensimmäinen kerta kun olen matkustanut Saksaan.

Tämä viikko on ollut upea. Järjestelyt yrityksen puolelta ovat olleet todella hyviä ja homma on toiminut todella hyvin. On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan pääkonttoriin, sen toimintaan ja ennen kaikkea ihmisiin jotka työskentelevät siellä. On ollut kiva saada naamat useille nimille joita sähköposteissa vilahtelee. Viikon aikana olen saanut myös mielettömän määrän informaatiota, vinkkejä ja uusia ideoita. On ollut todella mielenkiintoista verkostoitua kansainvälisten kollegoiden kanssa. Meitä oppilaita on Suomen lisäksi Tsekeistä, USA:sta, Ranskasta, Sveitsistä, Tanskasta, Eqyptistä, Japanista, Taiwanista, Kiinasta ja Koreasta.

Minusta on aina hauska shokeerata ulkomaisia ihmisiä kielitaidollani. Useimmille tuntuu olevan shokki jo se että Suomessa opiskellaan kolmea kieltä ihan pakostakin ja kun mainitsen että multa löytyy vielä siihen pari lisää, he katsovat minua kuin olisin jokin yli-ihminen tai jotenkin hullu. Nautin suuresti siitä että olen tämän viikon saanut puhua papattaa saksaksi, sillä surullisen harvoin pääsen käyttämään sitä. Toisaalta on todella väsyttävää tasapainoilla useamman kielen välillä ja kuunnella päivät pitkät esityksiä vieraalla kielellä.

Tänään olemme konttorilla viimeistä päivää ja täytyy tunnustaa että olen täysin valmis lähtemään kotiin. En usko olleeni yhdenkään ulkomaan matkan jälkeen näin väsynyt. Meillä on ollut koulutusta joka päivä noin kahdeksasta neljään ja useimpina iltoina meillä on ollut yhtiön järjestämää ohjelmaa saksalaisten kollegoiden kanssa. Myös niinä iltoina kun järjestettyä ohjelmaa ei ole ollut, olemme sitä muiden koulutettavien kanssa järjestäneet menemällä yhdessä illalliselle tai lasillisille. Lepoaikaa on ollut tismalleen Janille soittamisen ja nukkumisen verran. Nähtävyyksien tsekkailuaikaa ei ole ollut sitäkään, vaikka luulen että senkin ajan olisin käyttänyt nukkumiseen. En siis malta odottaa että pääsen omaan sänkyyn.

Väsymyksestä huolimatta olen hyvin kiitollinen että yhtiömme järjestää tällaisia koulutuksia ja että minä pääsin matkaan. Tämä on ollut todella ainutlaatuinen kokemus ja tiedän ettei tällainen tilaisuus luultavasti toistu. Olen saanut paljon ulkomaalaisia tuttavia ja ymmärtänyt taas paremmin sen että maapallomme on loppujen lopuksi aika pieni. Kaiken kaikkiaan matka on ollut todella silmiä avaava.

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI