Heippa, ja tervetuloa lukemaan jostain muusta kuin Matti Nykäsestä.
Surujuttujen sijaan halusin tulla purkamaan tänään ajatuksiani ajatuksen virta -taktiikalla (lue rivienvälistä; tänään mulla ei ollut mitään "hyviä" aiheita mielessä, mutta uskon että yleinen höpinä aina toisinaan virkistää). Toivottavasti se ei haittaa.
Musta tuntuu että tämä vuosi 2019 on lähtenyt liikkeelle ihan ylinopeutta. Tammikuu meni ohi ihan sujauksessa ja oli jaoteltavissa kahteen ajan jaksoon; aika Saksan reissuun valmistautumiseen ja aika Saksan reissusta toipumiseen. Itse työmatka oli kyllä mukava, vaikkakin uuvuttava. Sain käyttää saksankieltä ja pääsin pitkästä aikaa seikkailumoodiin sählätessäni Saksalaisen junaliikenteen kanssa (matkustin myös vahingossa pummilla). Työmatkan jälkeisellä viikolla olin saikulla mystisen alavatsakivun takia, johon ei ikävä kyllä löytynyt selitystä ja se minut miltein pyörryttänyt verikoe meni siltä osin hukkaan.
Jo tammikuussa osasin ounastella että helmikuuni tulee olemaan yhtä hektinen, vaikka varsinaisia kalenterimerkintöjä oli rustattuna vain muutamia. Viime viikonloppu kului poikaystävän autourheiluharrastuksen parissa, ensi viikonloppu Salpausselän kisoissa ja sitten onkin juhlaviikonloppu. Meille on Janin kanssa ystävänpäivänä myös vuosipäivä ja juhlimme sitä viikonloppureissulla Hankoon.
Mutta se kalenterista. Sitten kaikkea muuta. Musta on tullut kunnon itkupilli ja tuntuu että nykyään pienimmätkin asiat saa kyynelkanavat aukeamaan (syytän tästä ehkäisypillereitä), kuten esimerkiksi eilen vollottelin kun meillä oli käynnissä kaalikäärylekriisi. Luit oikein. Toinen teoriani on että olen nykyään niin onnellinen, että kroppa/mieli yrittää hakea tasapainoa siihen ryhtymällä matkimaan vesiputousta seikasta jos toisesta.
Olen niin innoissani tulevasta Salpurin kisareissusta, Hangon viikonlopusta sekä alle parin kuukauden päässä olevasta Rooman matkasta. Vuoden vaihteessa aloitetut harrastukset, salilla käynti ja paritanssikurssi, nostattavat mielialaa kummasti. Molemmissa huomaa niin selkeästi oman kehittymisen ja siitä jos mistä tulee hyvä mieli. JA mikä parasta sunnuntaina löysin uudet, täydellisesti istuvat rintaliivit Lindexin alesta kuudella eurolla! Harva asia on niin tyydyttävää kuin löytää sellaiset juuri kun sellaisia tarvitsee (ja vielä nätit!).
Tällä hetkellä mua mietityttää pitäisikö värjätä hiukset takaisin tyylikkään tumman ruskeiksi (katso yllä oleva kuva). Nykyinen ombre-homma ei oikein jotenkin mielytä, mutta pohdin onko tylsää olla vain ruskea, eikä siinä mietinnässä auta yhtään katsella parin kesän takaisia blondeja kuvia. Mutta ruskea olisi takuuvarma. Olen myös paljon miettinyt viime aikoina mustasukkaisuutta; sitä mistä se tulee ja onko siinä mitään järkeä. Siitä lisää ehkä omassa postauksessa. Olen myös pohtinut että pettäisinkö kaikki naiset jos kirjoittaisin miehille sellaisen lyhyehkön oppaan meidän ajatteluumme (esim. kun sanomme että ei sinun pakko ole, olisi kuitenkin suotavaa että yrittäisit tai ainakin osoittaisit haluavasi), olisikohan semmoinen ookoo? Voisi helpottaa aika monen kotioloja...
Mutta nyt haluaisin nauttia jaksollisen the Crownia ennen kuin mies tulee kotiin, joten pistän tälle pisteen.
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti