Viikonloppuna kuulin lauseen "kyllä jokaisessa suhteessa joku pettää jotenkin joskus" ja tällä hetkellä todella vaaleanpunaisten lasien takaa maailmaa tollottavana romantikkona tuhahdin mielessäni kriittisesti. Eihän se voi pitää paikkaansa. Jäin miettimään asiaa ja voisiko se todellakin olla totta?
Pettämistä on niin monenlaista ja jokaiselle se pettämisen raja on erilainen. Jollekin pettämistä voi olla se että jätetään kertomatta tahallaan jotakin sellaista mistä toisen mielestä olisi ollut oikeus kuulla. Aika monille ensimmäinen ajatus pettämisestä on se, että harrastetaan seksiä jonkin muun kuin oman kumppanin kanssa. Joillekin pelkkä toiseen ihastuminen on pettämistä. Ja tänään kuuntelin podcastia jossa puhuttiin taloudellisesta pettämisestä jossa toiselta pimitetään raha-asioita.
Toisaalta joku voisi ajatella että pettämistä on kaikki sellainen toiminta joka aiheuttaa toiselle osapuolelle pettymisen tunteen. Kuten se että unohtaa sovitut treffit tai rikkoo jonkin tehdyn lupauksen. "Sinä petit minut, olen sinuun pettynyt ja niin edelleen".
Onko siis täysin naiivia uskoa olevansa parisuhteessa jossa kumpikaan ei petä? Tai että jos suhteesta pitää tarpeeksi hyvää huolta, ei tulekaan tarvetta pettää?
Nopea googlaus selvittää että joka kolmas ihminen pettää kumppaniaan, ja tämäkin luku on vain niiden määrä jotka ovat harrastaneet seksiä parisuhteen ulkopuolella. Ja kun mietin omaa tuttavapiiriäni, en voi väittää etteikö pettämistä tapahtuisi. Vieläpä aika paljon. Erään entisen työpaikkani pikkujouluissa se oli miltei enemmän sääntö eikä poikkeus. Silloin olin vielä nuori ja ajattelin että ne eivät olleet hyviä tyyppejä. Hyvät tyypit eivät petä. Jokin aika sitten sekin väittämä kumoutui. Myös ne tyypit joista et ikinä olisi uskonut, voivat pettää.
Pettämiselle on monia syitä. Pettämällä etsitään jotain mitä omasta suhteesta ei löydy. Toisille se on seksi, toiselle läheisyys, joskus vain se tunne siitä että on kiinnostava vie mukanaan. Joillekin se on elämäntapa.
Se kerta kun edellisen parisuhteeni aikana suutelin toista miestä johtui siitä että en kokenut että poikaystäväni olisi piitannut minusta tarpeeksi, olin huumaantunut siitä että jonkun muun mielestä olin kaunis ja kiinnostava. Olin myös humalassa, mutta tiesin humalasta huolimatta täysin mitä olin tekemässä. Seuraavana päivänä kaduin ja kerroin poikaystävälleni heti. Kävi ilmi että tekoni aiheutti minulle enemmän mielipahaa kuin hänelle, mikä oli myöhemmin yksi eromme syistä. Nyt olen parisuhteessa jossa olemme tehneet rajat selväksi ja tällä hetkellä on vaikea kuvitella että niitä olisi syytä lähteä rikkomaan.
Mutta voiko mitenkään varmistaa sitä ettei tulisi petetyksi?
Olen pohtinut asiaa paljon, varsinkin kun löysin ihanan miehen vuosi sitten ja toivon että meillä sujuisi asiat aina niin hyvin kuin ne ovat nyt sujuneet. Olemme myös puhuneet asiasta paljon ja meidän taktiikkamme ydin onkin juuri se että puhumme kaikesta mahdollisimman avoimesti. Puhumme ja analysoimme myös pienempiä asioita, kuten jo aiemmin mainittu kaalikäärylekriisi johti noin tunnin mittaiseen keskusteluun siitä miksi kumpikin reagoi siten miten reagoi. Me myös vietämme paljon aikaa yhdessä, yritämme muistaa joustaa toisen toiveiden mukaan aina välillä ja meillä on myös sopimus ettei mennä koskaan vihaisina nukkumaan.
Olisko muita vinkkejä tai mitä tuntemuksia kirjoitukseni herätti?
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti