Hei, pahoittelut että olin viime viikon hiljaisuudessa. En vain saanut tekstiä aikaiseksi tähän kenttään vaikka kuinka yritin. Mulla olisi aiheita iso pino, mutta tällä hetkellä tuntuu olevan päällä taas jonkinlainen kirjoituslukko. Mikään mitä naputan, ei tunnu olevan tarpeeksi hyvää, tarpeeksi originelliä tai tarpeeksi syvällistä.
Sille tunteelle on syynsä. Jokin kuukausi sitten sain blogiini pari ikävämpää kommenttia, toisen tänne bloggeriin ja toisen Lilyyn. Siinä kipeämmässä kommentissa joku kertoi lukeneensa useamman kirjoitukseni ja olevansa sitä mieltä että kirjoitan liian pinnallisesti, liian itsestään selvistä asioista ja minun pitäisi kirjoittaa aiheista jotka minua oikeasti kiinnostavat ja joista voisin kirjoittaa kiinnostavasti.
Kun edellisen pidemmän hiljaisuuteni jälkeen palasin linjoille, päätin että kirjoitan rohkeasti sellaisista asioista joista hieman nolottaa puhua. Olen kirjoittanut teille muun muassa hirviöpomostani, painostani, palkastani, itsemurhasta ja pettämisestä. Olen kirjoittanut minulle rakkaasta sijoittamisesta, omasta elämästäni kaalikäärylekriiseineen ja myös työhommeleista. Rohkeat kirjoitukset ovat keränneet todella hyvin lukukertoja, mistä olen todella kiitollinen ja otettu, mutta paljastuspostauksillakin on rajansa. Tuo negatiivinen kommentti sai minut miettimään; ajatteletteko te kaikki samoin?
Viime viikon hiljaisuudessa huomasin kyllä, että olitte käyneet urkkimassa sekä tiistaina että torstaina facebook-sivuillani ja blogissa onko uutta kirjoitusta ilmestynyt. Se lohduttaa minua. Vielä tänään se ei vienyt tyhjän tekstikentän kammoa täysin pois, mutta sainpa jotain sentään teille aikaan. Ja toisaalta, ehkä tämä nyt sitten on sitä persoonaa jota tuo kommentoija kaipasi. Olenhan tässä teille täysin avoinna.
Takaraivossani on ilkeä pieni ääni joka sanoo että te varmasti ajattelette "äh, ensimmäinen ilkeä kommentti ja heti ollaan ihan itkemässä, toughen up girl" ja olen siitä hieman häpeissäni. Bloggaajakollegani saavat varmasti paljon enemmän ja paljon häijympiä kommentteja, eikä tämmöisten pitäisi antaa mennä ihon alle.
Toisaalta asian voisi ottaa vastaan kiitollisena. Olenhan selkeästi löytänyt blogini pariin uusia ihmisiä ja ensimmäinen negiskommenttikin on askel eteenpäin, uusi kokemus ja haaste bloggarina. Haaste jonka aion voittaa kirjoittamalla jotain torstainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti