Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen että nykyään, oli saavutus mikä tahansa, se ei tunnu niin merkittävältä jollei siitä ole mainintaa somessa, jollei voi seurata niitä tykkäyksiä. Toisin sanoen; osaan nauttia saavutuksistani vain kun näen että muutkin pitävät niitä siisteinä. Mutta mistä lähtien?
Muistan vielä ajan kun ei tuntenut tarvetta hehkuttaa voitettua pesäpallopeliä sosiaalisessa mediassa, kun ei tarvinnyt pantata jotain uutista jotta voi myöhemmin mainita siitä instagramin kuvatekstissä, kun en jakanut iltalenkkini tietoja Stravaan jotta työkaverini voivat tykkäillä niistä ja kun keikoilla pystyi vielä käymään ilman pakollista facebook-päivitystä.
Toki olen aina ollut sen sortin ihminen joka haluaa tehdä uutisistaan spektaakkelin. Entisellä kämppikselläni Nunulla oli tapana naureskella sille kun tahdoin aina tehdä teatraalisen ilmoituksen kuohuviinimaljojen kera esimerkiksi uudesta työpaikastani. Minulle asiat alkavat tuntua todellisilta usein vasta sitten kun olen päässyt jakamaan ne jollekulle, hehkuttamaan ystävilleni tai nostamaan niille maljoja. Nykyään se sosiaalinen kontakti, kasvokkain kertominen on vaihtanut paikkaa someen.
Olen tullut pohtineeksi köyhdyttääkö sosiaaliseen mediaan jakamani tieto niitä livenä käytyjä keskusteluja ystävieni kanssa ja tullut siihen tulokseen että varmasti näin on. Liian usein sitä tuleekin torpanneeksi jonkun ystävänsä tarinan sanomalla "joo mä näinkin siitä kuvia sun Instassa" tai "joo mäkin luin sen facebook-päivityksen". Huolestuttavan usein tuntuu myös että jätän joitain asioita käsittelemättä kavereita tavatessani kun ajattelen että hehän ovat ehkä jo lukeneet siitä blogistani.
Jokin kuukausi sitten tein yhden uutiseni suhteen päätöksen, että kerron siitä ensin livenä kavereilleni ja sitten vasta mainitsen siitä somessa. Se oli muuten ehdottoman oikea ratkaisu. Oli paljon kivempaa vastailla kaverieni tsiljooniin kysymyksiin, kilistellä niitä maljoja ja päästä höpöttämään asiasta. Jos olisin ensinnä maininnut siitä täällä blogissa, olisin tullut viitanneeksi siihen ujosti vain sivulauseissa tai jos joku olisi tullut siitä kysyneeksi. Nimittäin siihen että perustin maaliskuussa toiminimen ja nyt teen oman työni ohella markkinoinnin projekteja pk-yrityksille. Mutta siitä lisää joskus toiste.
Sillä tämän postauksen pointti on se, että sosiaalinen media muokkaa käyttäytymistämme ihan huomaamatta ja tämä on hyvä esimerkki siitä. Jokin mikä on tarkoitettu rikastamaan elämäämme, tuomaan uusia mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen alkaakin itseasiassa köyhdyttää sitä. Minä ainakin pidän arvokkaampana aitoja keskusteluja kuin niitä sydämiä siellä Instassa ja se pitäisi pitää mielessä useammin.
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti