15.10.2019

En millään riitä.


Pitäisi herätä aamulla ennen auringonnousua, pestä hampaat, käydä lenkillä tai salilla, käydä suihkussa, syödä edellisiltana tehdyt tuorepuurot ja kasa hedelmiä, pukeutua persoonallisesti, laittaa hiukset ja meikata, polkupyöräillä töihin, naputella tomerasti tietokoneella töitä, käydä upeilla lounastreffeillä ystävän kanssa, tavoitella palkankorotusta tai ylennystä, polkea kaupan kautta kotiin, tehdä terveellistä kotiruokaa, syödä ruokapöydän ääressä, käydä syvällistä keskustelua kumppanin kanssa, vietää iltaa harrastuksen parissa, pysyä kärryillä uudesta tv-sarjasta, tsekata päivän osakekurssit, lukea iltateen ohessa aikakausilehteä, tsekata kavereiden instagram-storyt, jakaa hehkeä kuva instaan, vähän pinnailla pinterestiä, harrastaa fantastista seksiä, käydä suihkussa, pestä hampaat ja mennä ajoissa nukkumaan.

Olenko ainoa joka joutuu myöntämään, että tuntee todella paljon ulkopuolelta tulevia paineita tällä hetkellä? Tai rehellisesti sanottuna jo vuosia?

Olen terve, minulla on hyvinvoiva parisuhde, siisti koti, työ josta pidän, raha-asiani ovat kunnossa, paljon kivoja ystäviä joita näen säännöllisesti, kiva auto, minulla on aloitteleva yritys, paljon vapaa-aikaa, aktiiviset sometilit ja ulkomaan lomamatka näköpiirissä. Silti tuntuu että pitäisi olla jotain enemmän. Pitäisi olla enemmän seuraajia somessa, pitäisi ehtiä useammin kahville kavereiden kanssa, pitäisi urheilla enemmän ja pitäisi olla pirun paljon enemmän rahaa.

Olen luullut olevani ihminen joka ei paljon ulkopuolisista paineista piittaa, silti huomaan nykyään usein ajattelevani että jotain pitäisi tehdä ja kun kysyn itseltäni että onko se jotain mitä minä haluan tehdä, saan selville että se ajatus tuleekin jostain muualta. Minulla on siis sisäisiä ulkoisia paineita.

Oudointa on että en ole seurannut somea tai muita blogeja enää niin aktiivisesti. Silti ne paineet tuntuvat vain kasvavan. Mistä ne paineet tulevat, kun lähimmät ystävänikin elävät kuitenkin samanlaista epättäydellistä elämää?

Vai onko niin että siinä missä teinimpänä tunnettiin epävarmuutta siitä kuka on, nykyään aikuisempana tunnetaan vaan riittämättömyyttä? Riittämättömyyttä työntekijänä, riittämättömyyttä puolisona, riittämättömyyttä vanhempana ja niin edelleen?

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti