Pari viikkoa sitten rakastuin. Omakotitaloon. Se oli matala, pulpettikattoinen ja osin tiiliverhottu soma omakotitalo. Se sijaitsi lähellä vanhempieni taloa ja silloin kun olimme ylä-asteella minulla oli tapana kävellä tuon talon ohitse mennessäni Sinille. Kävellessäni pimeinä iltoina minulla on paha tapa ohimennessäni katsoa sisään ikkunoista valaistuihin huoneisiin. Tuon talon päätyhuoneessa oli toisinaan valo ja siellä näkyi iso kirjahylly. Ajattelin silloin että tuolla on varmaan jonkun mummola ja tuo on jonkun vaarin kirjasto.
Kun näin talon myynti-ilmoituksen se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Rakastuin olohuoneeseen. Se oli iso, avara ja valoisa. Huoneen toinen seinä oli täynnä isoja ikkunoita joiden edessä oli paksu ikkunalauta, jolle olisi voinut laittaa isoja viherkasveja. Näin jo ihan suuren Peikonlehden ruukussaan. Olohuoneen keskellä oli kaunis, sinisin laatoin kaakeloitu takka. Minulle tuli sellainen olo että jos minä olisin huone, niin tuollainen minä olisin. Olohuoneesta oli puupaneloidun eteisen läpi suora näkymä talon toisella laidalla olevaan keittiönpöytään. Minun keltainen ruokapöytäni tuoleineen olisi sopinut siihen näkymään täydellisesti.
Olen aina ajatellut että haluaisin asua yksikerroksisessa talossa, varmaan johtuen siitä että lapsuudenkotini on sellainen, mutta tämän talon kellarikerros ei häirinnyt minua. Pidin talon layoutista todella paljon. Talo oli L-kirjaimen mallinen, matala ja siinä oli pulpettikatto. Piha oli sopivasti täynnä kasvia ja siellä oli myös pieni koristeallas. Ja Janille kahden auton talli. Remontoidahan talossa olisi pitänyt vaikka ja mitä. Keittiö oli aivan kauhea, olohuonetta lukuunottamatta lattiana oli muovimattoa ja kellarikerroksen puuseinät olisivat hyötyneet valkoisesta maalipinnasta. Rakensin talon näköisversion tietysti simsissä ja tein tarvittavat parannukset. Siitä tuli upea.
Näytin Janille talon ja hänkin piti siitä. Aloimme haaveilla siitä yhdessä ja suunnittelimme menevämme ensimmäiseen esittelyyn seuraavana sunnuntaina. Laskeskelimme todennäköisyyksiä sille että saisimme lainan järjestettyä ja vertailimme netissä eri lämmitysjärjestelmien vaihtamiskustannuksia. Minä opiskelin netistä kaiken mitä voi 60-luvun talojen vioista, jotta voisimme näytössä sitten kysellä kaikki oleelliset kysymykset. Onko tiiliverhoilussa ilma-aukkoja, missä salaojat menevät ja missä kunnossa talon katto on.
Sitten lauantaina aloin tarkistaa esittelyn ajankohtaa ja kauhukseni huomasin ettei ilmoitusta enää löydy. Selasin kaikki Hyvinkään omakotitalot läpi, eikä sitä todellakaan enää ollut niiden ilmoitusten joukossa. Joku oli ehtinyt ostaa sen pois. Kait. Olin ja olen ihan äärettömän pettynyt että emme päässeet edes katsomaan taloa. Ehkä se talo olisikin ollut sisältä aivan erilainen ja olisin muuttanut mieleni. Nyt minut vain tylysti erotettiin ihastuksestani.
Minä olen sellainen että innostun jostain asiasta ihan 110% ja pystyn kuvittelemaan kaikenlaista. Luon jonkin asian ympärille haavemaailman ja kiinnyn siihen. Sitten joudun pettymään kun asiat eivät syystä tai toisesta menekään ihan niinkuin haaveissa, kuten nyt. Yritän pitää mielessä että noin puoli vuotta sitten olin ihastunut yhteen domino-taloon joka oli myynnissä aivan meidän naapurissa ja olin aivan yhtä sydänsärkyneenä kun se myytiin. Uusia taloja tulee myyntiin ja on parempikin vielä vähän säästellä rahaa. On vain niin kiusaavaa olla vain muutaman askeleen päässä jostain sellaisesta mistä on haaveillut aina. Mutta ei tässä mikään kiire ole.
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti