Heti alkuun toteamus että on muuten pirun kiusallista kihlautumattomana naisena kirjoittaa aiheesta kosinta. Tulee heti sellainen olo että olen todella epätoivoinen tai että tämä voidaan tulkita vinkkinä sille ukolle että "hop hop". Mitään tällaista siis en todellakaan tarkoita.
Miksi naiseus ja kosinta ovat yhdessä kiusallisia aiheita käsitellä?
Siksi että vielä vuonna 2020 kosiminen on miesten hommaa ja naisilla on se yksi päivä kerran neljässä vuodessa kun meille on annettu LUPA kosia. Sinä yhtenä päivänä neljässä vuodessa sitä ei muka tulkita epätoivoiseksi, painostavaksi tai muuten sopimattomaksi. Ja siitäkin päivästä on tullut lähinnä yleinen vitsi.
Sekin on yleinen vitsi että miehet eivät halua sitoutua, vaan alistuvat avioliittoon käytännön syistä sitten kun naisen biologinen kello alkaa tikittää niin että vauvojenkin hankinta on piakoin asialistalla, eli miehet avioituvat vain naisen painostuksesta. Tosiasiassa kuitenkin on että monet (veikkaisin että useimmat) miehet haluavat sitoutua, mennä naimisiin, saada lapsia ja elää perhe-elämää.
Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on mennyt harppauksin eteenpäin, mutta miten voimme vielä ajatella ettei kosiminen kuulu naisille? Tein pikaisen gallupin avioituneiden ja kihlautuneiden ystävieni keskuudessa ja yli puolessa tapauksissa kihlautuminen oli yhteisen keskutelun lopputulos. Niin kuin mielestäni pitäisi olla.
Amerikkalainen elokuvateollisuus uskottelee meille että kosinnan pitäisi olla miehen tekemä, tulla täytenä yllätyksenä ja olla kunnon spektaakkeli. Minun mielestäni mikään näistä kolmesta ei ole tarpeen. Kosia saa kuka vaan, mutta mieluiten niin että asiasta olisi jonkinlainen selvyys jo käytyjen keskustelujen pohjalta jottei liikaa tarvitsisi jännittääkään ja spektaakkelinkin sijaan voisi keskittyä henkilökohtaisuuteen.
Meille on Janin kanssa ollut alusta asti selvää että avioliitto on meidän molempien haavelistalla ja että jonain päivänä menemme naimisiin. Olemme aika ajoin jutelleet aiheesta ja tarkistelleet missä sen suhteen mennään. Juhlimme kaksi viikkoa sitten kaksivuotispäiväämme, mutta meillä ei ole vielä suurempaa kiirettä asian suhteen, vaikka olisimmekin varmaan siihen jo valmiita. Olen hyvin onnellinen siitä että olen parisuhteessa jossa asioista ei tarvitse arastella puhua.
Kihlautumisen puheeksi ottaminen kumppanin kanssa voi olla monelle vaikea paikka. Kyse on kuitenkin suuresta haaveesta ja siihen voi liittyä monenlaisia tunteita. Itsekin olen pohtinut sitä kuinka paljon asiasta uskaltaa etukäteen puhua ja kysellä, ettei toiselle tule siitä painostettu olo.
Toisaalta karkauspäivän "lupa" on hyvä keskustelunavauksen paikka niille ujoimmillekin. Kenties sinä päivänä on helpompi puolittain vitsaillen ottaa asia puheeksi ja selvitellä vähän asemia. Tiedän muutamankin tapauksen jossa karkauspäivä on tuonut tilaisuuden vihjaista että jos sitä ennen ei kosintaa kuulu niin joutuu karkauspäivänä kosituksi. Eräskin työkaverini otti tästä innostusta kosia tyttöystäväänsä helmikuun alussa. Ei se siis täysin paha perinne ole.
Mutta kyllä nainen saa kosia 365 päivänä vuodessa ja joinakin vuosina 366 päivänä.
Kuva: Pixabay
FACEBOOK / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti