Haaveilen siitä että voisin vielä paremmin. Haaveilen että perskipuni loppuisivat ja saisin palattua kunnolla liikunnan pariin. Haluaisin palata kolmen treenin rytmiin ja täysin pinnallisista syistä haluaisin vielä saada hukattua pari kiloa ihan ilman sen kummallisempia ruokakommervenkkejä, vaikka ketodieetti olikin ihan hauska kokemus. Haluaisin mahtua toppahousuihini, enkä joutua ostamaan uusia.
Haaveilen että osaisin suhtautua työhöni stressittömämmin. Stressi on tarpeetonta ja minä kyllä hallitsen hommani. Haaveilen että saisin muillekin sen kuvan että työpanokseeni voi luottaa. Toivoisin että saisin työssäni kirjoittaa vielä enemmän artikkeleita ja oppia uusia asioita yrityksemme tuotteista. Haaveilen siitä että onnistuisin ylläpitämään työhyvinvointini sillä tasolla etten haluaisi harkitakaan muualla työskentelemistä.
Haaveilen spontaanista menosta, ulkomaan matkoista ja seikkailuista, sekä niiden vastapainoksi rakastettavan tylsästä arjesta. Haluaisin kokea aktiivisesti uusia elämyksiä, käydä tapahtumissa, pitää juhlia ja tavata ihmisiä. Sitten taas haluan loikoilla sopivissa määrin kotisohvalla ja syödä makaroonia ja makkarakastiketta, sekä miettiä kyllästymiseen asti mitä sitä seuraavana päivänä syötäisi. Haaveilen koti-illoista poikaystävän kanssa; sims-peleistä, aoe:lla sotimisista, elokuvailloista ja pyykinpesusta.
Haaveilen että joidenkin vuosien päästä menisimme naimisiin ja hankkisimme talon. Haaveilen talosta joka on persoonallinen ja jota pääsisi remppailemaan. Haluan tehdä kodistamme meidän näköisen ja sellaisen johon astuessaan ihmiset huokailisivat "no onpa rohkea mutta tosi teidän näköinen". Haaveilen siitä että saisin keltaisen ruokapöytäni takaisin ja keittiöön radion. Sitten tietysti haavelen että muuttuisin taikaiskusta sellaiseksi tyypiksi joka heittää radion päälle, pyöräyttää jammaillen pullataikinan ja leipoo siitä kadehdittavan hyviä voisilmäpullia (eikä syö niitä kaikkia itse heti kun ne tulevat uunista).
Haaveilen kesäpäivistä mökillä perheen kanssa. Haaveilen cockerspanieli Ralfista joka juoksisi ympäri tonttia nuuskimassa. Haluaisin tehdä niitä juttuja mitä tehtiin silloin kun itse oltiin pieniä. Leikkiä lastenrannassa ja sitten leikkiä piilosta pitkin metsiä. Haaveilen myös optimistijollasta jolla opettelisin purjehtimaan.
Haaveilen siitä että jonain päivänä päähäni pälkähtäisi idea josta saisin kirjoitettua kirjan, joka ei loukkaisi kenenkään yksityisyyttä, mutta joka olisi minulle tarpeeksi henkilökohtainen. Haaveilen että voin jatkaa yrityksen pitoa vielä vuosia ja että saisimme pari uutta asiakasta kuitenkaan itseämme uuvuttamatta. Lisäksi haaveilen edelleen että saisin kotikaupunkiini oman pesäpallojoukkueen jonka kapteeni saisin olla (koska kaput on aina ne cooleimmat tyypit). Haaveilen myös että siihen meidän taloon saisi sellaisen ompeluhuoneen, johon mahtuisi myös sovitusnukke, niin ehkä saisin joskus jotakin ommeltuakin.
Haaveilen myös että sitten joskus kun olemme vanhoja ja ruttuisia, muutamme Tampereelle ja hankimme asunnon jostain kaukaa etelästä. Sitten olisimme talvet Tampereella asunnossamme kiikkustuoleissa vierekkäin ja tappelisimme siitä mikä sana sopii työnalla olevaan ristisanatehtävään, ja kesät olisimme joko etelän auringon alla tai mökillä keittelemässä arkipataa. Haaveilen siitä että jonain päivänä vuosien vuosien päästä saisi nukkua pois ilman kipuja ja valmiina.
Kuva: niitä lupaamiani kuvia Marokon matkalta :) Kuvaajana se kiikkustuolikaveri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti