23.3.2017

Hengähdystauolle

IMG_3806.JPG

IMG_3808.JPG

Alkuviikon vanhentuminen on selkeästi vienyt veronsa. Tiedän että maanantain kirjoituksen lopuksi lupasin kirjoitella myös tämän viikon normaalit tiistain ja torstain kirjoitukset. Nyt ei vaan kuitenkaan yhtään tunnu siltä. Mun kynä on tylsä, joten otan hetken (en osaa sanoa kuinka kauan) aikaa teroittaakseni sanansäiläni jälleen terään. 
Ei huolta, ei murhetta. Tähän taukoon ei liity mitään elämän mullistusta tai mitään muutakaan draamaa. Nyt vain tarvitsen hieman lepoa, jotta pääsen yli tyhjäntekstikentänahdistuksesta. 
Palataan pian!

Pus,
Sane

20.3.2017

25 onnen aihetta

IMG_3752.JPG

IMG_3766.JPG

  1. Kävin eilen katsomassa Beauty and the Beast -elokuvan ja se oli todella ihana!!
  2. Sunnuntaiaamuna puoli kolmen aikaan lauloin grillijonossa Hevisaurusta "Hyvää yötä viimeinen mammutti, on aika mennä nukkumaan"
  3. Tänään on virallisesti ensimmäinen päivä kevättä
  4. Pitkä talvi on ohitse ja aurinko paistaa miltei joka päivä
  5. Löysin porukoiltani riippukeinun, jonka ostin viisi vuotta sitten ja sain sen ripustettua takapihalleni, JEE! 
  6. Rakastan asuntoani, siitä on nyt tullut mulle koti
  7. Olemme tehneet Viivin kanssa koko viikonlopun kemiallisia kokeita hiuksillani ja nyt työ alkaa olla valmis
  8. On todella kiva olla vaihteeksi melkein blondi, pirteämpi väri = pirteämpi minä (hope so)
  9. Kaverini toi mulle lauantaina mitä ihanimman värisiä tulppaaneja
  10. Ja rasiallisen Kinder-munia
  11. Tälläkin hetkellä jääkaapissani on puolikas täytekakku odottelemassa mun kotiinpaluutani
  12. Mun työkaverit on todella hauskoja tyyppejä
  13. Muutenkin minua on 25:n vuoden aikana lykästänyt ihan simona kun elämäni on täynnä niin ihania ihmisiä
  14. Pienenä oli kaikenlaisia odotuksia siitä missä nyt pitäisi olla, mutta onneksi sitä oli väärässä ja seikkailua on vielä pitkästi edessä
  15. Mun perhe: äiti joka on yksi mun parhaista ystävistä, iän myötä pehmoksi tullut isä ja veli joka on tukena kun tarvitaan
  16. Ihan kohta on balleriinakelit!
  17. Olen löytänyt uutta energiaa ja käynyt nyt säännöllisesti lenkillä ja uimassa
  18. Tosi siistiä on myös se kuinka paljon enemmän palautetta olen saanut blogikirjoituksistani, olen hyvin kiitollinen siitä
  19. Ruotsin tulevan kesän Euroviisu-esitys, sekä Moldovan Epic Sax Guyn paluu kisoihin!
  20. Yhdestä mun lempisarjoistani on tulossa uusi kausi Netflixiin perjantaina :)
  21. Ellinooran kappale Minä elän
  22. Se Katy Perryn Chained to the Rythm -hamsterimusavideo
  23. Juttelin viikonloppuna pitkästä aikaa aupair-ystäväni kanssa ja sovimme tapaavamme pian
  24. Aivan muutaman viikon päästä on pääsiäinen ja siitäkään ei mene enää pitkästi kesälomaan
  25. Olen hyvin tyytyväinen elämääni 25 vuoteen, olen kiitollinen niistä jokaisesta ja odotan innolla miten tarinani tästä jatkuu. Ja myös toivon sen jatkuvan vielä mahdollisimman pitkään.

Tällaisia syntymäpäivän aatoksia :)
Palaillaan huomenna!

Pus,
Sane

16.3.2017

Kuka suunnittelee elämäsi?

IMG_3459_1..jpg

IMG_3514_1.jpg

IMG_3460_1..jpg

Kovin usein arkeen hukkuessa unohtaa sen, että meidän elämämme tulisi olla räätälöityä. Meidän oman elämämme tulisi sopia meille, kuin oikealla vaatturilla tehty takki. Meidän takkimme olkapäiden tulisi osua juuri kohdalleen, hihojen pitäisi olla juuri oikean mittaiset ja sen leikkauksen pitäisi korostaa vyötäröämme kauniisti.  Meidän elämämme pitäisi olla se meidän oma vaate, jonka tulisi sopia meille täydellisesti ja olla juuri sellainen kuin olemme aina haaveilleet.
Kaunis ja edustava vaate syntyy oikeista valinnoista ja huolellisesta suunnittelusta. Suunnittelussa pidetään jatkuvasti mielessä asiakas ja asiakkaan toiveet. Kangas valitaan sen mukaan mikä asiakkaasta tuntuu mukavalta päällä ja kankaan kuosi sekä väri valitaan miellyttämään asiakkaan silmää. Kaavoituksessa huolehditaan että takki tulee istumaan asiakkaan vartalon jokaiseen kurviin. Ompeluvaiheessa järjestetään sovitukset tarpeeksi usein, jotta voidaan varmistaa linjojen ja tehtyjen valintojen toimivuus, sekä tehdään mahdollisesti tarvittavat korjaukset.
Elämää pitäisi toteuttaa samalla tavalla. Pyrkiä tekemään siitä juuri itselle sopiva ja mukava käyttää. Valita ne perusjutut, jotka tekevät juuri sinusta onnellisen; ne suuret linjat eli se oikea kangas. Nämä valinnat syntyvät oikeastaan itsestään, jokin asia vain tuntuu itseltä. Toisille se on oma koti, perhe ja rakkaus, toiselle se on matkustelu, seikkailu ja elämykset, kolmannelle se on menestys, kulttuuri ja itsenäisyys. Kankaan löytymisen jälkeen siihen valitaan kuosi ja siinä on jo enemmän valinnan varaa, ne on ne hieman pienemmät jutut kuten missä asut, mitä teet työksesi ja millaisia ihmisiä elämääsi kuuluu. Nämä ovat jo valintoja, eivätkä tule niin selkärangasta. Ne vaativat jo päättämistä ja tässä on riski valita vikaan. 
Virhevalinnat syntyvät pitkälti ulkoisista paineista. Joku tulee kertomaan sinulle miltä sun takkisi pitäisi näyttää. "Toi on niin sun tyyliä, ota tollanen" hän sanoo ja alat pohtia oletko tehnyt sittenkään oikeita valintoja. Toisinaan sinulle ei jätetä vaihtoehtoja. Kangaskaupasta on loppu juuri ne napit, jotka halusit takkiisi. Joudut muuttamaan suunnitelmaan ja tyytymään kompromissivaihtoehtoon, ellet ole kärsivällinen ja jää odottamaan josko kauppias saisi tilattua juuri niitä haluamiasi nappeja. Ja aivan huomaamattamme takkimme ulkonäköön vaikuttaa myös vallalla oleva muoti, eli se millaisia takkeja kaikki muut käyttävät. Huomaamattasi mietit onko takkisi typerän näköinen tai erottuuko se liikaa joukosta ja päädyt muuttamaan suunnitelmiasi sopimaan muun maailman menoon.
Ehkä jossain kohtaa prosessia huomaat, että ulkoiset paineet ovat lisänneet sun takkiisi olkatoppaukset tai järkyttävän kirkaat napit, jotka eivät lainkaan sovi sinun tyyliin. Alat tulla valinnoissasi katumapäälle ja toivot voivasi muuttaa asioita. Ehkä olet itse muuttunut eikä suunnittelemasi takki enää istukaan joka kurviin. Onneksi taitavat vaatturit osaavat muokata vanhastakin vaatteesta aina jotain uutta. Kangasta onneksi maailmassa riittää ja jos tyylikatastrofi iskee, voi aina aloittaa alusta.
Se mitä yritän sanoa on se, että sinun takkisi pitäisi olla täynnä sinun omia valintojasi. Niin että kun joku kysyy "Vau! Kuka sun takkisi on suunnitellut?", voisit ylpeänä sanoa "Minä itse". Älä anna muiden ja maailman painostaa sinua tekemään valintoja, jotka eivät sovi sinun tyyliisi. Ja muista, ettei koskaan ole liian myöhäistä ottaa ratkojaa esiin ja avata hieman saumoja tehdäksesi jotain joka sopii sinulle paremmin.

Ihanaa loppuviikkoa!
Pus,
Sane

KUVAT: VV

14.3.2017

OFF-nappi hakusessa

IMG_3694_1.jpg

Niin usein tulee murehdittua asioita turhan paljon etukäteen. Kun sitä voisikin vain painaa sellaista OFF-nappia, "ei tänään en murehdi sitä mikä saattaa sattua huomenna, tänään elän kuin viimeistä päivää ennen kaaosta". Valitettavasti se vain ei onnistu. 
Mun koko viikonloppu kului päällepäin rauhallisissa tunnelmissa. Vietin perjantaita yksin kotona, lauantaita Viivin kanssa leffaillen ja löhöillen. Nukuin enemmän kuin moniin viikkoihin ja kävin kävelyillä. Teimme hyvää ruokaa ja otimme rennosti. Taisi olla ensimmäinen viikonloppu tälle vuodelle kun kuvaan ei ole kuulunut juhlia, alkoholia tai tapaamisten liutaa.
Silti pinnan alla tunnelma oli toinen. Perjantaina sattui jotain, joka sai mut todella stressaantuneeksi. Niin pahasti, että ajatus maanantain koittamisesta puristi kurkkua koko viikonlopun. En voinut antaa asian olla ja painaa off-nappia. Se pyöri, pyöri ja pyöri ympyrää eikä siltä meinannut saada hetken rauhaa. Jossain kulman takana se pelkomörkö vaani. 
Eilen kävi kuitenkin ilmi, että stressini ja pelkoni oli aivan turha, eikä minulla ole mitään hätää. Kaikki on ihan kunnossa. Olin stressannut koko viikonloppuni aivan turhaan, kuten salaa epäilinkin. Pelko ja stressi vaan eivät kuuntele järkeä. Ne valtaavat tilansa silloin kun haluavat. 
Kunpa kaikkein pahimman ahdistuksen keskellä voisikin vain sanoa itselleen "tämä ei ole totta vielä" ja muistuttaa itseään siitä että asioiden murehtiminen ennalta ei kannata. Koskaan kun ei voi tietää mitä tapahtuu. Voihan olla että asiat kääntyvät parhain päin.
Ja niin kauan kuin tunteiden off-napin tuotekehitys on kesken, pitää yrittää järkeillä asioita ja keksiä tapoja miten selvitä siitä pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta, sillä vaikka kuinka synkältä näyttäisi on aina olemassa tapoja selviytyä.

Pus,
Sane

KUVA: VV, 12.3.2017

9.3.2017

Rakastan/Vihaan

IMG_3656.JPG

IMG_3657.JPG

Olen tässä jo jonkun aikaa on/off lueskellut iltaisin Fausto Brizzin 100 Onnenpäivää-kirjaa. Siitä vahva lukusuositus kaikille sen enempää spoilaamatta. Kirjan päähenkilö kirjoittaa ystävänsä Fritzin innoittamana listan asioista joita hän rakastaa ja vihaa. Kirjan sivuille oli jätetty tilaa lukijalle täyttää omat rakastuksensa ja vihansa. Minä päätin kirjoittaa sen teille tänne, joten tässä mennään:
RAKASTAN
  • Perhettäni, sukuani, ystäviäni, kavereitani, Eppua, itseäni
  • Hyvää ruokaa, viiniä, musiikkia ja kirjoja
  • Meidän kesämökkiä
  • Mun autoani Susua ja mun kaikkia kolmea kotia
  • Lappia
  • Sitä fiilistä kun pulahtaa veteen uimaan ja on painoton
  • Kirjoittamista ja vanhojen kirjoituksieni lukemista
  • Pesäpalloa
  • Kesän lämpöä, talven lumia, syksyn vesilätäköitä ja kevään veden solinaa
  • Pekonia, suklaata ja cappuccinoa
  • Ajella päämäärättömästi
  • Palmuja
  • Laittautumista juhlia varten
  • Spontaaneja kohtaamisia ja yllätyksiä
  • Olla vielä aikuisenakin pieni lapsi ja leikkiä 
  • Maitohappoja ja poskien kuumotusta pitkän lenkin jälkeen
  • Romanttisia, haikeita elokuvia
  • Viileitä kesäiltoja
  • Sitä kun ymmärtää olevansa jollekulle tärkeä
VIHAAN
  • Riitoja, epärehellisyyttä, sotia, väkivaltaa
  • Sukkia
  • Kun suunnitelmat perutaan ja tunnen oloni hylätyksi
  • Sähköisiä hiuksia
  • Sairauksia ja mielisairauksia
  • Sitä hetkittäin iskevää tunnetta ettei ole minkään arvoinen eikä mitenkään tarpeeksi
  • Niitä kertoja kun itse tekee virheitä joita ei voi korjata
  • Omien mielipiteiden, elämäntapojen tai uskomuksien tyrkyttämistä toisille
  • Oletuksia
  • Kun asiat menevät rikki
  • Suihkussa käymistä ilman saunaa, kylmän veden kosketusta
  • Ovikelloni ääntä
  • Järvenpäätä ja Jyväskylää
  • Tuskaisen kuumia uli +25 asteisia päiviä ja öitä
  • Olla huonompi kuin muut
  • Sitä kun ihmiset eivät tee suunnitelmia tärkeille juhlapyhille ajoissa
  • Juha Tapion TSNEH-biisiä, edelleen
Mitä te rakastatte/vihaatte?
Ihanaa loppuviikkoa!
Terv.
Sane

KUVAT: VV

7.3.2017

Pettymyksistä eteenpäin

IMG_3662.JPG

IMG_3669..jpg

Joskus aiemmin muistan ihailleeni ja kadehtineeni niitä tosielämän Hannu Hanhia, joilla kaikki osuu aina nappiin ja jotka jotenkin selvisivät aina kaikesta ilman kommelluksia. Ihailemani ihmiset olivat niitä jotka eivät pudonneet väliin; he löysivät uuden seurustelusuhteen heti edellisen päätyttyä, saivat työpaikan toisensa perään ja aina noususuhdanteisesti. Silloin ajattelin että "vitsit, noiden tyyppien elämä on siistiä". Nykyään ajattelen hieman eri tavoin.
Toisinaan elämä potkii ihmistä. Niin sen kuuluu vain mennä. Jokin asia ei suju kuten suunniteltu ja eteen tulee epämielyttäviäkin yllätyksiä. Pettymys iskee ihon alle ja satuttaa. Ikävät yllätykset tuntuvat usein ylitsepääsemmättömiltä ja lamaannuttavilta. Olennaista vastoinkäymisissä on se, miten niistä jatkaa elämäänsä eteenpäin. Vaatii suurta rohkeutta nousta pohjalta ja palata takaisin peliin. Elämässä on riskinsä ja vain naiivit ihmiset uskovat siihen että kukaan meistä voisi seilata koko elämänsä kokematta yhtään haveria. 
Rohkeinta elämässä on hyväksyä se hetkellinen tappio. Niitä tulee jokaiselle joskus. Siitä eteenpäin meillä on kaksi vaihtoehtoa selvitäksemme: jatkaa tai piiloutua. Jatkamiseen sisältyy se, että tiedostamme ja hyväksymme sen riskin että meihin tulee sattumaan uudelleen. Piiloutuminen ja menneessä roikkuminen voi tuntua turvallisemmalta ratkaisulta. Samuli Putro kuvaa tätä täydellisesti uuden singlensä Matkamuistot sanoituksissa "elämä on sarja, yllätysten sarja. Ne, jotka sitä pelkää jää hyllylle ja pölyyntyy niin kuin matkamuistot". 
En onneksi elämässäni ole kohdannut kovinkaan suuria vastoinkäymisiä, mutta se miten paljon ne pienemmätkin ovat sattuneet saa minut vain entistä enemmän arvostamaan niitä tosi elämän Aku Ankkoja joilla elämä on vastoinkäymisten sarja. Se miten sitkeä ja vahva ihmisen on oltava jatkaakseen eteenpäin todellisten tragedioiden jälkeen, on jotain ihan käsittämätöntä. Ne ihmiset ovat todella ihailemisen arvoisia.
Elämää täytyy elää rohkeasti, sillä kotona pelossa pölyyntyminen ei ole yhdenkään ihmiselämän arvoinen valinta. Oletettavasti meillä kaikilla on elämiä vain yksi ja ainoa, joten olemme sille ja itsellemme velkaa sen että uskallamme elää sen täysillä, saaden välillä hieman kolhuja. Joskus vastoinkäyminen tuntuu siltä ettei enää voi jatkaa, mutta elämä ei pääty siihen.
Elämä jatkuu.

(ja psst; mainitsemani Matkamuistot-single on niin mahtava että kantsii käydä kuuntelemassa Spotifysta)

Puspus,
Sane

KUVAT: VV, Kotiterde 6.3.2017

2.3.2017

Horoskoopista

Jokin päivä tässä kuulin radiosta tutkimuksesta, jossa oli selvitetty ihmisten etunimen määrittävän heidän ulkonäköään. Esimerkiksi karikatyyrisesti Linda-nimisten odotetaan olevan blondeja, laihoja ja naisellisia, joten tutkimuksen hypoteesin mukaan se on se lookki jota Lindat tietämättään tavoittelevat. Tämä on mielenkiintoinen tutkimus ja varmaan osin pitää paikkaansakin, sillä onhan noita ennakkokäsityksiä paljon muotoutunut nimien ympärille. Mieti vaikka Riittaa, Ismoa, Jormaa tai Essiä. Valitettavasti en tunne paljoa muita Saanoja, joten en osaa kertoa omakohtaisia kokemuksia.
Tämän tutkimuksen innoittamana olen alkanut miettiä voisiko tämänkaltainen ajattelu olla myös horoskooppien luonneanalyysien osuvuuden takana. Pienestä pitäen horoskoopit ovat joillekin hauskaa ajanvietettä ja luonnehoroskooppeja luetaan viihteeksi. Samaan tapaan kuin etunimessä kuulumme johonkin ryhmään, jolle on määritelty valmiiksi tietynlaisia odotuksia ja oletuksia. Eikö se samaan tapaan voisi ohjata meitä olemaan sellaisia kuin kuvauksessa sanotaan?
Horoskoopit on aina olleet mulle mysteeri. Olen pitänyt niitä aina hyvin viihdyttävinä, mutta suhtaudun niihin hyvin skeptisesti toisin kuin jotkut ystäväni. Skeptisyydestäni huolimatta en voi kiistää, etteikö Kala-horoskooppiin liitetty kuvaus kuvaisi minua pelottavankin hyvin:
Kalat on tyyppinä äärimmäisen vastaanottavainen, intuitiivinen, ja herkkö. Kalat on ihmisenä pehmeä ja taipuvainen. Sisäinen elävyys ja rikas mielikuvitus tekevät hänestä mielenkiintoisen tuttavuuden. Kalojen ongelmana on elämän realisointi. Epäkäytännöllisyys, hajanaisuus ja päättämättömyys saavat lähimmäisetkin joskus hermoromahduksen partaalle. Auttamisvimmassaan hän saattaa mennä huomaamattaan liian pitkälle. Kalat on itsepetoksen mestari, joka voi hukkua omaan ääriviivattomuuteen ja sekavuuteensa.
Olisiko siis mahdollista, että tätä kuvausta koko ikäni lukeneena olen tiedostamattani yrittänyt kasvaa horoskooppini asettamaan muottiin? Jos olisin lukenut vaikkapa Neitsyt-merkin kuvausta, olisinko aivan erilainen ihminen? Onko mieleni voinut ajatella että syntymäaikani vuoksi, minun kuuluu muistuttaa Kalat-horoskooppimerkkiä? Ehkä tämän ajatuksen perään voitaisiin lähettää myös tutkijalauma. Niillähän tuntuu olevan kiinnostusta tutkia mitä oudoimpia oletuksia.
Toivottavasti teille tulee mukava viikonloppu!
Puspus,
Sane

Horoskooppikatkelma lainattu osoitteesta www.astro.fi