Palataan sitten jo aiemmassa kirjoituksessa mainittuun aiheeseen; avioehto. Tuleeko meille sellainen? No kyllä tulee. Kenen aloitteesta? Molempien.
Jo hyvin suhteemme alussa otimme puheeksi ne isot kysymykset: halutaanko naimisiin, entäs lapsia ja jos mennään naimisiin niin miten, missä ja mites se avioehto. Ja nopeasti kävi ilmi, että olemme hyvin samalla aallon pituudella miltei kaikissa näissä asioissa. Erityisesti siinä avioehdossa.
Minulle on ollut jo pitkästi ennen Janin mukaan tuloa, että tahdon naimisiin mennessä varautua myös siihen, jos jonain päivänä en olisikaan. Silloin minulla ei vielä ollut merkittävää omaisuutta, mutta silti ajattelin että varautuminen on fiksua ja ei sopimisesta ja puhumisesta haittaa voi olla. Ja olin sitten hyvin helpottunut, kun ajatuksemme täsmäsivät.
Sittemmin sitä omaisuuttakin on kertynyt jonkin verran, mutta vaikka ei olisi, pitäisin sopimusta tärkeänä. Ja eihän sitä koskaan tiedä millaista omaisuutta vaikkapa perinnön kautta tulee saatua. Olisinko valmis menettämään avioerossa suvun kesämökkitontin puolikkaan? En olisi. Ja vaikka Jani ei sitä missään nimessä haluaisikaan, emme voi olla varmoja etteikö siihen voitaisi jonkun talouskriisin seurauksena joutua, jos muuta omaisuutta ei vain jaettavaksi olisi.
Mielestäni on helpompi sopia asioista, vaikka sitten turhaankin, nyt kun kaikista asioista on vielä mahdollista ja jopa mukava puhua. Jos sitten joskus ero tulisi, olisi se puhuminen ja sopiminen taatusti jännittyneempää, vaikka asiat sujuisivatkin sovussa.
En ajattele, että avioehto olisi mitenkään epäromanttinen. Oikeastaan minun mielestäni päinvastoin. Kun olemme sopineet asioista, voin olla varma että ainakaan rahojeni takia hän ei ole tässä ja päinvastoin.
Avioehto sopii meille myös siinä mielessä hyvin, että meillä on parisuhteen alusta asti ollut meidän rahat ja omat rahat. Molemmilla on omat tilit, johon palkat tulevat ja sitten sieltä siirrellään yhteisen sopimuksen mukaan rahoja yhteisille tileille, esimerkiksi ruokatilille ja yhteiselle säästötilille. Meillä on molemmilla myös omat säästötilit ja osakkeet. Se, että meillä on omat rahat, ei tarkoita sitä ettemmekö puhuisi rahoistamme ja jakaisi taloustilanteeseemme liittyviä asioita. Mutta kummankaan ei tarvitse erikseen hyväksyttää toisella vaikkapa uuden kevättakin ostoa.
Olemme jo ennalta suunnitelleet millaisen avioehdon tahdomme ja olemme päätymässä sellaiseen avioehtoon, jossa avioehto koskee vain avioeroa. Eli kuolemantapaukset menee sitten niin kuin lakipykälät tai testamentti sanoo. Kyseessä on niin sanottu romanttinen avioehto.
Emme tietenkään halua ajatella, että ero olisi edessä, mutta valitettavasti tilastot ovat eri mieltä. Avioehto ei kuitenkaan ole turha paperi, vaikka eroa ei tulisi. Sen laatiminen on vaatinut meiltä monia hyviä keskusteluja ja pohdintoja, joiden läpikäyminen on valmistellut meitä kohti avioliittoa. Avioliitossa kun ei ole kyse pelkästään rakkaudesta, vaan kyse on myös laillisesta prosessista. Sitä lakipuolta ei aina muisteta huomioida sitä sopimusta allekirjoitellessa.
