Viime viikonloppuna oli niin ihana sää! Ihan käsittämätöntä että näitä kuvia otettaessakin oikeasti pärjäsi tuolla neuletakilla! Toista se olisi tänään (tai eilen, HYRR). Olimme pitkästä aikaa viettämässä viikonloppua äidin ja Sinin kanssa meidän suvun mökillä Näsijärven rannalla. Meidän mökkipaikka on ollut mulle pienestä asti todella tärkeä, sillä se oikeasti on kuin paratiisi; on järveä, kalliota, metsää, peltoa ja ihan nurmikkoa. Tontillamme on kolme mökkiä; yksi meille, toinen enoni perheelle ja kolmas oli isovanhempieni. Pienenä mökki oli sellainen suvun kohtaamispaikka kesäisin ja muksuna vietimmekin siellä paljon aikaa.
Vaikka nykyisin käymme mökillä suhteellisen harvoin ja silloinkin vain lyhyitä aikoja, olisi minun hyvin vaikea kuvitella ettei meillä olisikaan mökkiä. Sinne tulee aina niin kamala kaipuu, kun sieltä on ollut pidempään pois. Varsinkin näin keväisin ja kesäisin. Joku sellainen, jolla ei ole mökkiä voisi ajatella ettei mökkeilyssä ole mitään järkeä. Onhan se kuitenkin vain talo ja tontti eri paikkakunnalla eikä siellä loppujen lopuksi tee mitään kovin erikoista, onhan se aivan erilainen tapa viettää lomaa kuin ulkomaanmatkailu. Onhan se! Mökeissä vain on sellaista taikaa, että siellä haravointikin on hupia ja mattojen pesu on parasta puuhaa kesäpäivänä.
Mulle meidän mökillä on aina ollut tärkeää se, että on saanut tehdä asioita. Mun vaari oli kova tekemään kaikenlaista ja olin hänellä usein "apupoikana". Musta oli kiva tehdä halkoja, maalailla mökin seiniä ja avustaa pumpun paikalleen laitossa. Se että pystyi olemaan jo nuorempana avuksi "miesten"töissä (älkää ottako tätä mitenkään antifeministisesti) oli mulle todella iso juttu. Ja on edelleen. Olen hyvin ylpeä siitä että vaarini kanssa tulimme tehneeksi yhdessä töitä ja että hän ehti opettaa mulle yhtä ja toista. Nyt ei tarvitse yksin olla tontilla sormi suussa miettimässä mikä neuvoksi, jos jokin juttu ei toimi. Tavallaan mökistä on tullut mulle myös jonkinlainen vaari-pyhättö, koska siellä hänen jälkensä näkyy kaikkialla.
Tänä kesänä suunnittelen, kuten jokainen kevät, viettäväni enemmän aikaa mökillä. Mulla on kertynyt kesälomaa muutama viikko ja toisen niistä olen ajatellut olla ihan vain möksällä, toisen sitten ehkä ulkomailla jos rahapussin nyörit joustavat. Olen myös paljon miettinyt sitä, miten näppärää olisi asua ja työskennellä Tampereella, silloin voisi mökkeillä vaikka joka viikonloppu. Toki niin voisi nytkin. Eihän se mökki olisi kuin 1,5 tunnin matkan päässä eikä se mun autolla olisi kalliskaan matka kulkea. Pitäisi vain tehdä päätös lähteä.
Haaveissani olen jo viettämässä lomaa siellä. Raappimassa maalia mökin seinästä kuunnellen terassilla pauhaavaa radiota, pesemässä saunan verannalla perunoita, kääntämässä lisää kiviä aallonmurtajaan joka tunnetaan myös nimellä Saanan Pölhöyden Muistomerkki, paistamassa lettuja niin että koko mökki on savusta sumea, venailemassa mökin kuistilla enon saunasta poistumista ja omaa vuoroani, soutelemassa mökkisaartamme ympäri, katsomassa jalkapalloa tai Hercule Poirotia mummon mökissä, istumassa rantakalliolla siideri kädessä kuunnellen vastarannan tanssilavalta kaikuvaa musiikkia, sekä tähyämässä ohimenevien veneiden aiheuttamia jättiaaltoja joihin on on päästävä uimaan.
Sellaista mökkihöpinää tänään.
Pus,
Sane
KUVAT: S-J Lespi, mökillä, kuvausrekvisiittana Eppu-koira
