En tiedä teistä muista, mutta minä olen persoonaltani hieman kameleontti. Mun persoona taipuu seuran ja tilanteen mukaan. Vaikka aina sanotaan että läheisimpien ihmisten kanssa pitäisi pystyä olemaan se "oma itsensä". Mä en kyllä ole sama oma itseni kaikille ystävilleni tai kavereilleni. Tietenkään. Onhan se suhde jokaisen kanssa yksilöllinen, siksi jokainen tuntee musta vähän eri puolet. Jokaisessa suhteessa on myös erilaisessa roolissa. Toisessa suhteessa saattaa olla se joka useimmin on tukena ja apuna, jossain porukassa on se huoleton huumoriveikko ja jollekin on se tyyppi joka aina soittelee itkien.
Sivuan tässä aiempaa kirjoitustani Kemian kysymyksiä, jossa olen heittänyt ilmoille kasan kysymyksiä siitä miksi joidenkin ihmisten seurassa on erilainen. Siitä kuinka jokaisen tuttavansa mukaan personoi itseään. Sehän on täysin luonnollista etsiä jokaisen kanssa niitä yhteisiä puheenaiheita. Kääntää siitä omasta persoonan rubikinkuutiosta esille ne laatat, jotka sopii yhteen toisen kanssa. Kunhan ei vedä överiksi ja teeskentele olevansa jotakin ihan muuta kuin on. Ja mitä pidempään on oltu ystäviä, sitä enemmän on aikaa näyttää niitä muitakin laattoja siitä rubikinkuutiosta, niin että todella läheisillä ystävillä olisi suurinpiirtein käsitys koko siitä setistä.
Eniten nämä ihmisten välisten kemioiden kysymykset askarruttavat silloin kun yrittää tutustua uuteen ihmiseen paremmin. Silloin kun yrittää ottaa selvää siitä toisen kuutiosta, löytää niitä yhteisiä laattoja ja niitä erojakin. Mistä se oma rooli muodostuu, että jonkun kanssa kuuntelee mieluiten melkein mykkänä ja toiselle pitää olla selittämässä koko elämänkerta kamalana papupatana? Hyvin mielenkiintoista on myös se, että jos kemia on se mikä määrittää suhdetta, miksei se ole molemmille samanlainen? Miten toinen voi olla sitä mieltä että kemiaa on ja toinen sitä mieltä ettei sitä ollut laisinkaan?
Kun uusien tuttavuuksien kesken niitä laattoja on ehditty tuoda esille vasta muutamia, voi kahdella eri henkilöllä olla aivan erilaiset näkymykset sinusta. Heidän persoonansa ja ne tilanteet joissa olette tavanneet ovat voineet vaatia näyttämään toiselle aivan erilaisia puolia persoonastasi kuin toiselle. Myöhemmin ja ajan kanssa paremmin tutustuttaessa ne erot tasoittuvat kun molemmat alkavat nähdä sen kokonaisuuden. Ihmisten välinen kemia on suuremman kysymyksen alla silloin kun laattoja on esillä vähän. Silloin kemia koostuu pitkälti siitä, millaisia laattoja toisella puolella uskotaan olevan vielä kääntämättä. Saattaa syntyä erimielisyyksiäkin, kun huomataan että toisen persoonaan kuuluu epämielyttäviäkin piirteitä. Erimielisyyksien syntyessä kannattaa pitää mielessään se, ettei anna kenenkään tuomita koko rubikinkuutiotasi muutaman laatan perusteella. Olet paljon enemmän kuin mitä näkyy.
Olen taas haukannut liian ison palan kakkua tämän kemian kanssa. Vaikka olenkin pohtinut asiaa monelta kantilta, huomaan lopulta jääväni kuitenkin edelleen ihmettelemään sitä miten se kemia voikaan pelittää. Mutta yritän lohduttaa itseäni samoin kuin kemian tunneilla yläasteella ja lukiossa; "kyllä se siitä ajan kanssa selviää ja onneksi sitä ei tarvitse ymmärtää kun se vaan tapahtuu" ja kun oikeassa elämässä kukaan ei ole antamassa sulle arvosanoja siitä kuinka hyvin sitä ymmärrät.
Nauttikaahan kesäkuun viimeisestä viikosta! Palataan torstaina!
KUVAT: VV, Vuohijärvi, Kouvola