31.8.2017

Beinaheleidenschaftsgegenstand

IMG_5559_1.jpg

Meillä kaikilla on elämässämme haaveita ja tavoitteita. Tavoitteemme perustuvat haaveillemme ja haaveet ovat niitä hassuja juttuja jotka vain kumpuavat jostain minuuden uumenista. Jotkin haaveet ovat olleet meillä lapsuudesta saakka ja jotkin ovat tulleet matkaan mukaan hieman myöhemmin. Haaveet ja tavoitteet ovat sitä millainen ihminen olemme, millaiseksi ihmiseksi haluamme tulla ja millaista elämää haluamme elää. Haave on se ideaali.
Ihan siinä haaveen vieressä, siinä hilkulla, on se juttu joka on ihan jees. Ihan jees voi olla haaveilemamme vaate eri värissä, unelmatyöpaikkamme väärässä kaupungissa tai oikeankaltainen suhde ei aivan oikean ihmisen kanssa. Olennaista on, että se on niiiiiin lähellä sitä meidän haavetta, että hyvinä päivinä eroa ei meinaa huomatakaan. Se ihan jees on ihan kotoisa, siinä viihtyy, mutta se on kuitenkin illuusio.
Haaveet ovat pelottavia. Haaveisiin liittyy aina se pelko siitä, jos haaveemme eivät toteudukaan. Haave on aina jotakin meitä suurempaa, jotakin mikä on meistä kädenmitan päässä ja jota tiedämme joutuvamme hieman kurottelemaan. Haaveiden edessä epäröimme olemmeko tarpeeksi cooleja saavuttaaksemme ne. Mieliimme alkaa pelosta hiipiä epäilyksiä. Epäilyksiä siitä haluammeko todella haaveitamme, voimmeko oikeasti saavuttaa tavoitteemme ja epäilys siitä eikö se ihan jees sittenkin riittäisi. Ihan jees on turvallinen. Sitä kohti ei tarvitse enää kurottaa ja kun se on jo meidän hallussa, meidän on sitä vaikea menettää. Kaikin puolin helpompaahan olisi vain tyytyä siihen mitä on. Joskus sitä jopa uskottelee itselleen, ettei enempää tahdokaan ja että tässä on hyvä.
Hyvin moni asia mun elämässä on nyt ihan jees ja olin jo tyytyä siihen. Sitten ystäväni muistutti mua siitä, ettei tänne maailmaan tultu olemaan ihan jees. Tänne tultiin elämään sitä omaa elämää, eikä siitä tule mitään jos haaveitaan pelkää.
Sama ilmiö on tuttu HIMYMistä termillä: Beinaheleidenschaftsgegenstand

Mukavaa viikonloppua!

29.8.2017

Jokaisella tulisi olla elämässä ihminen (tai monta)

IMG_5319.JPG

IMG_5320.JPG

Uskon että jokaisella tulisi olla elämässään sellainen ihminen, jonka tietää olevan siellä aina. Jonka tietää välittävän aina, vaikka tapahtuisi mitä. Uskon että jokaisella meistä tulisi olla joku joka rakastaa. Niin että aina kun olisi alla päin, olisi joku jonka puoleen kääntyä. Joku joka osaisi siinä lohduttaa ja auttaa. 
Uskon että jokaisella tulisi olla elämässään sellainen ihminen, joka ihailee. Ei välttämättä ihaile sillä tavalla päättömän rakastuneesti tai edes romanttisesti, mutta joku sellainen että kun tuntee olonsa rumaksi ja lihavaksi, voi kuvitella katsovansa itseään sen toisen ihmisen silmin ja yhtäkkiä onkin jumalatar. 
Uskon että jokaisella tulisi olla elämässään sellainen ihminen, jonka luona olisi aina kotoisaa. Semmoinen ihminen, jonka kanssa vuodet voivat vieriä, voi olla aikoja ettei nähdä ja joskus eripuraakin, mutta jonka luo voisi aina palata kuin kotiin. Sellainen ihminen, jonka kanssa omaa olemista ei tarvitse mitenkään miettiä, jonka jääkaapin voi avata kysymättä ja jonka syliin voi ilman suurempia selittelyjä nukahtaa.
Uskon että jokaisella tulisi olla elämässään sellainen ihminen, jolle voi olla täysin rehellinen ihan kaikesta. Semmoinen ihminen, joka ei arastele kuunnella suoraa tekstiä ja vastata itse suoraan takaisin. Elämässä on hyvä olla joku, jonka kanssa voi tarpeen tullen riidellä ja ottaa yhteen, mutta jonka kanssa sopiminen onnistuu aina vaikka olisi sanottu mitä. 
Uskon että jokaisella olisi hyvä olla elämässään sellainen ihminen, josta on hullaantunut. Sellainen salaisten tai vähemmän salaisten haaveiden kohde. Joku niin älyttömän siisti tyyppi, että jopa sen varpaankynnet saa aikaiseksi perhoset vatsanpohjassa. Semmoinen tyyppi, ettei voi uskoa omaa onneaan että sellainen ihminen on omaan elämään löytynyt.

En usko siihen että näiden ihmisten tulisi olla yksi ja sama. Jos on niin hyvä juttu sulle, mutta jos ei niin se on ihan jees. On aika paljon vaadittu yhdeltä ihmiseltä osata olla tuota kaikkea.

Rakkautta viikkoosi.

22.8.2017

Tallinnan kuvia

IMG_5368.JPG

IMG_5369.JPG

IMG_5370.JPG

IMG_5374.JPG

IMG_5381.JPG

IMG_5387.JPG

IMG_5390.JPG

IMG_5391.JPG

IMG_5401.JPG

IMG_5405.JPG

Käväisimme äidin kanssa lauantaina päiväseltään Tallinnassa. Ihan uskomatonta on, miten pitkältä viikonloppu voikaan tuntua kun siihen iskee jotain pikkuisen spesiaalimpaa hommaa. Tämä matka oli mun joululahja äidille. En viime jouluna ollut oikein rahoissani ja päätin pelastaa kurjan, köyhän nahkani antamalla äidille "lahjakortin" (itse paintilla väsäämäni, jonka kuvituksena olin käyttänyt Costa Concordian kuvaa - vitsi jota kukaan muu kuin minä ei tajunnut), jossa lupasin viedä äitin Tallinnaan viikonloppumatkalle. No se viikonloppu kuitenkin kutistui päivään äidin toiveesta ja näin jälkeenpäin ajateltuna se ihan riitti kyllä.
Starttasimme Suomesta 7:30 aamulla ja heti koitti mun matkani ennakoitu kohokohta kun menimme aamiaiselle, josta olin haaveillut vesi kielellä jo parin viikon ajan. Ja se kannatti. Ei siitä sen enempää.
Kyllä päivässä ehtii paljon; kävimme äidin kanssa bussiajelulla, kolusimme Toompean, shoppailimme ja kävimme kahvilla Majasmokk:issa, sain kaipaamani tiramisun, kuuntelimme maailmanympärimatkalleen soittamalla rahoja tienannutta japanilaista Nobua, kävimme musiikkibaarissa siidereillä, pakenimme paria ukkoskuuroa, kuuntelimme jyrinää ja ihastelimme loputtomasti Tallinan ränsistyneen kauniita rakennuksia. Laivamatkalla teimme ne perinteiset; ostimme alkoholia ja minä hurmasin äidille venäläisen vävyehdokkaan, jonka kanssa homma kuitenkin tyssäsi siihen etten osaa puhua venäjää kuin pari lausetta ja nekin ovat "nimeni on Saana", "rakastan sinua". En usko niiden pitkälle riittävän.
Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä ja mukava viikonloppu :) 
Ihanaa viikkoa teille!

15.8.2017

Oma kehityskeskustelu

IMG_5330_1.jpg

IMG_5342_1.jpg

Kriiseillessäni pienesti taas siitä mitä keksin teille tänään kirjoittaa, osui silmiini kerrankin sopivasti Kriseldan tämän päiväinen kirjoitus Koska olet viimeksi pitänyt kehityskeskustelun itsesi kanssa? Blogissaan Kriselda suosittelee työpaikalta tuttuja kehityskeskusteluja käytäväksi ihan henk. koht elämässä ja ihan vain itsensä kanssa. Sillä viimeisen vuoden aikana olen paininut paljon itseni ja oman suunnitelmani kanssa, tämä tietysti vetosi minuun kovin paljon ja tuumin "Tuo pitääkin tehdä!". Näin siis ajattelin hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vastata teidän nähden Kriseldan kehittämään 16 kehityskeskustelukysymykseen :)
1. Viimeisen vuoden huippuhetket ja onnistumiset?
Itsestään selviä vastauksia tähän tietysti on uuden työpaikan saaminen ja asunnon löytyminen. Hieman hassumpia juttuja ovat olleet se kun tein aloitteen ihailemani miehen suhteen, se kun mainostoimistomme mies kehui ajatuksiani yrityksemme hakukoneoptimoinnin toteuttamisesta, kun tein elämäni ensimmäisen juustokakun ja se kun minua pyydettiin ystävieni lapsen kummitädiksi.
2. Minkä tärkeän opin sain viime vuonna?
Jos venytetään viime vuoden käsitettä pikkuriikkisen, niin voin vastata tähän sen kun opin että ainut varma tilaisuus tehdä jokin asia on nyt. Kaikki se minkä lykkää tulevaisuuteen on epävarmaa, joten jos jonkin asian todella tahtoo tapahtuvan pitää tarttua heti toimeen.
3. Miltä tuntuu tällä hetkellä?
Olen pitkään tuntenut olevani hukassa, mutta nyt minusta on alkanut tuntua enemmän odottavalta. Mulla on sellainen tunne että jotain mullistavaa on tapahtumassa. Pitäisi vain jotenkin keksiä mitä se on. Sen odottavan tunteen lisäksi olen hyvin tyytyväinen, sillä elämässäni on ihania ihmisiä jotka pitävät musta huolta ja jaksavat mun kitinää myös silloin kun en osaa tuntea kumpaakaan näistä edellämainituista tunteista.
4. Mitä elämässäni tapahtuu juuri nyt?
Juuri nyt elämäni on jaettavissa kolmeen kaverit, työ ja harrastukset. Kavereiden suhteen on käynnissä pidempiaikainen mullistus, kun näin "aikuisena" ja työssäkäyvänä ihmisenä se yhteydenpito on lähinnä kahvilla käyntiä ja soittelua. Kaipaan niitä barbieleikkejä ja yökyläilyjä, piilosen leikkimistä ja sellaista. Työn saralla tapahtumat on vähän vähäiset, tasaista puurtamista, mutta edelleen paljon uuden oppimista. Varsinkin markkinoinnin kanssa. Harrastuksissa taas olen löytänyt uudenlaisen innon sekä täällä blogissa, että pesiskentällä.
5. Mikä tekisi minut onnelliseksi juuri nyt?
Ensinnä mun tulisi saada ihmissuhteeni laitettua järjestykseen. Muutama ystävyyssuhteeni on tällä hetkellä huonossa jamassa ja se on painanut mieltäni jo jonkin aikaa. Samanlaista järjestystä kaipaisivat myös mun sydämenasiat (ilmaisu lainattu vaariltani). Silläkin saralla on tämän kesän aikana ollut aikamoista myllerrystä ja nyt olo on lähinnä hämmentynyt. Toiseksi koen että onnellisuuteeni vaikuttaa negatiivisesti rahatilanteeni, joten jos saisin opintovelkani kuitattua, olisin varmasti onnellisempi. Tai jos oikeasti haetaan ratkaisua JUURI NYT niin se, että joku tulisi, kaappaisi mut täältä toimistosta ja veisi Sherifiin lounaspurilaiselle. Anyone?
6. Mitä haluan lisää elämääni?
Rakkautta, matkoja (ikävöin Portugalia ja Tammisaarta), kirjoittamista, ompelua, yhteistä aikaa ystävien kanssa, selkeyttä.
7. Mistä olen kiitollinen? Pohdi ainakin 10 asiaa.
Ystävistäni ja perheestäni, jotka ovat tukenani ja jotka tuovat elämääni loputtomasti iloa. Työpaikasta, jossa viihdyn ja tunnen oloni tarpeelliseksi. Kodista, niistä kaikista. Siitä että olen terve ja että läheisenikin ovat. Olen kiitollinen siitä että saan asua Suomessa, täällä on niin moni asia paremmin kuin monessa muussa maassa. Päivittäin olen kiitollinen siitä että mulla on loppujen lopuksi kokonaisvaltaisesti asiat hyvin. Ja loppuun semmosia hassumpia asioita joista olen kiitollinen: se että veljeni alkoi joskus pelaamaan pesäpalloa, se että ihminen voi syödä näinkin paljon purilaisia olematta kuitenkaan ihan pyöreä pallo ja vielä numero kympiksi se että ihminen on niin yksinkertainen olento että se tulee järkyttävän onnelliseksi jo suklaapatukasta.
8. Mikä ärsyttää?
Minua ärsyttää se, että näin vanhanakaan en vielä tarkalleen tiedä mitä haluaisin. Minua ärsyttää se, ettei aikuisetkaan ihmiset osaa käyttäytyä viisaasti, läheskään aina, eikä todellakaan niin paljon kuin muksuna luuli. Minua ärsyttää että Kotipizza meni poistamaan Fantasia-pitsan täytteistä BBQ-kastikkeen ja sitten palauttamaan sen, mutta se ei ole yhtä hyvää kuin ennen. Minua ärsyttää itsessäni se, että haluan niin monia ristiriitaisia asioita enkä osaa päättää mitä niistä tahdon eniten, enkä osaa lopettaa sen asian vatvomista.
9. Mistä pidän itsessäni?
Suosikkipiirteeni on aina ollut avoimuus. Se että olen niin suora, rehellinen ja se että jaan paljon itsestäni, on varmasti syy siihen miksi minulla on paljon ystäviä ja miksi monet sanovat että minun seurassani on helppo olla ja minulle on helppo kertoa asioita. Pidän myös avoimuudestani siinä mielessä että olen aina avoin lähtemään ja tarttumaan uusiin tilaisuuksiin. 
10. Mitkä ovat vahvuuteni?
Sitkeys, sydämellisyys ja suoruus. Kirjoittaminen, keskustelu ja kunnianhimoisuus. Itsetunto, rehellisyys ja mielikuvitus.
11. Miten voisin pitää parempaa huolta itsestäni?
Noh tämähän on helppo. Varaisin hammaslääkärin, kävisin taas enemmän lenkillä, söisin pikkuisen vähemmän purilaisia ja kävisin juttelemassa jollekin päätohtorille.
12. Koska olen ylittänyt itseni ja omat odotukseni?
Pari viikkoa sitten pesäpallokentällä pelasin paremmin kuin aikoihin.
13.  Jos ei olisi ajasta tai rahasta kiinni, mitä tekisin ensimmäisenä?
Nousisin tästä tuolista, soittaisin kaikille lähimmille kavereilleni, sitten soittaisin Portugalin Estoriliin ja varaisin meille kokonaisen hotellin, lennättäisin Finnairilla ystäväni sinne ja me pidettäisi siellä mielettömät juhlat, joissa olisi paljon ruokaa. Kun kaikki muut olisivat väsyneet juhlinnasta ja menneet nukkumaan, kääriytyisin neuleeseen ja kävelisin merenrantaan. Istuisin sinne penkille ja vain katsoisin merta pari tuntia. Sitten joku tulisi etsimään mua, me käytäisi syvällinen keskustelu ja hän pakottaisi mut hotellille nukkumaan.
14. Mitä olen aina halunnut tehdä/saavuttaa?
Rakastaa ihmistä joka rakastaa minua. Kirjoittaa kirjan. Oman kodin. Elää vielä huomenna.
15. Mitkä ovat tulevan vuoden prioriteetit?
Panostaa edelleen henkiseen kasvuun ja jonkun oman tarkoituksen löytymiseen. Rakkaus. Auttaa ystäviä ja rakkaita saavuttamaan omat haaveensa.
16. Kun lähden täältä, mistä haluan, että minut muistetaan?
Tarinoista. Niistä joita elin ja niistä joita kerroin ja kirjoitin.

Toivottavasti tämä inspiroi teistä jokaista tekemään saman. Puolet vastauksistani ei päässyt tähän tekstikenttään, pakko tunnustaa se. Tästä oli mulle paljon apua.
Inspiroivaa torstaita!

KUVAT: VV

Klikkiotsikoita

IMG_5324.JPG

IMG_5325.JPG

IMG_5326.JPG

Siis yksi juttu, mikä mua tänä päivänä todella paljon ärsyttää on klikkiostikot ja tiedän etten ole ainoa. Varsinkin iltapäivälehtien verkkosivuilla niitä riittää. Todella usein klikkiotsikosta voi jo ennalta veikata ettei sisältö ole lainkaan yhtä häkellyttävää, mutta silti niitä tulee klikattua. Ajattelin päivänne raivostukseksi/piristykseksi (toivottavasti enemmän jälkimmäistä) kertoa teille viikonlopustani klikkiotsikkojen tapaan.
Tämä discokuningattarien kangasvalinta koristaa Sanen kesäkassia
(kaikkien discoqueenien suosima paljetti. Löysin tooooooosi ihanan paljettikassin Riihimäen Femmatorilta ja rakastuin sillä samalla sekuntilla. Tuli muuten tehtyä myös paljon muita kivoja löytöjä kirpiltä! Pelastettiin Viivin kanssa nojatuoli, siitä varmastikin juttua lisää myöhemmin)

Sanen perjantai illan yllättävä ruokavalinta
(perinteisten perjantaipurilaisteme sijaan söimme Viivin kanssa salaattia, mutta ei hätää muuten koko viikonlopun ravintoketju onkin ollut ihan hunningolla)

Kohubloggaaja Sanella nerokas keino varkaita vastaan
(muiden titteleiden puutteessahan "kohu"-etuliite käy kaikille. Viittaus sunnuntain instagram-julkaisuuni)

Sane nähtiin lounastreffeillä kaupungilla - kuka on tuntematon seuralainen?
(työkaverini Juha)

Sane tunnustaa: "En pystynyt pitämään lupaustani"
(Piti tässä kuussa treenata vatsalihaksia joka ilta. Jos naurua ei lasketa jumpaksi niin väliin on jäänyt toistaiseksi 15 iltaa. Mutta onneksi on iltoja vielä saman verran jäljellä. Ehkä sitä tästä ryhdistyy, tai sitten ei)

Näin monta Kinder Buenoa Sane söi maanantain aikana: Uskomatonta!
(söin viisi, ups. Ps. Kinder Buenoja nyt Lidlissä kuuden kappaleen pakkauksissa, hintaa alle kolme euroa!!)

Ihanaa alkuviikkoa! Torstaina sitten taas enemmän asiaa...
KUVAT: VV

8.8.2017

Vuosi eteenpäin

IMG_5267.JPG

IMG_5269.JPG

Vuosi sitten olin samoissa maisemissa kuin ylläolevissa kuvissa. Haaveilin pian saavani töitä, olin kokeillut puhelinmyyntiä puoli päivää ja masentunut, kun elämässäni ei tuntunut olevan mitään järkeä. Olimme lähteneet Viivin kanssa spontaanille iltakävelylle unelmieni kotikaupunkiin Lahteen. Asuin siihen aikaan vanhemmillani, haaksirikkouduttuani sinne Briteistä paluun jälkeen ja nautin pienestä pakoreissusta, vaikkemme mitään ihmeellisempää reissussamme tehneetkään. Muistan vain istuneeni pikku-Veskun vesiurkujen reunalla musiikkia kuunnellen ja odotelleeni koska elämä lähtisi taas rullaamaan. 
Kävimme Viivin kanssa torstaina jälleen pikaisella iltakävelyllä Vesijärven rannassa. Tulin tuumineeksi kahta asiaa; miten moni asia onkaan eri tavalla kuin vuosi sitten ja kuinka moni asia onkaan säilynyt ihan ennallaan. Pari viikkoa sen viime vuotisen visiitin jälkeen, sain kaipaamani työpaikan. Olen sen jälkeen muuttanut vanhemmilta omaan kämppään Riihimäelle ja tämän päiväinen Saana on todella paljon erilainen kuin vuoden takainen Saana. Haluaisin ajatella aikuistuneeni aikatavalla viimeisen vuoden aikana. Toisaalta moni asia on edelleen samoin. Tänäkin kesänä olen viettänyt paljon aikaa Lahdessa, tänäkin kesänä haaveilen asuvani siellä joskus ja tänäkin kesänä olen pohtinut sitä mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan.
Tiedän marisseeni kovasti ystävilleni siitä, kuinka elämäni tuntuu juuri nyt junnaavan vähän paikoillaan ja siksi tunnen nyt oloni vähän hölmöksi. Esitän mitä suurimmat pahoittelut ystävilleni ja itsellenikin siitä etten ole muistanut että vaikka asiat etenevät verkkaisesti, etenevät ne kuitenkin. Joskus vaan on niin keskittynyt siihen tulevaan että unohtaa ihan kokonaan ajatella sitä kuinka pitkä matka takana jo on. 
Pidetään tää tänään lyhyenä.
Ihanaa viikkoa just sulle!

KUVAT: VV, Lahti

8.8.2017 15:18 EDIT pikku-Veskun veriurut korjattu veSiuruiksi :D 

3.8.2017

Mitä minä haluan?

IMG_5247.JPG

IMG_5254.JPG

Elämän isompien päätösten kanssa usein hakee neuvoa joltain isommalta ja viisaammalta, joka osaisi tarjota jonkinlaista näkökulmaa siitä mitä olisi viisainta tehdä. Apua kysytään kavereilta, vanhemmilta ja allekirjoittanut kysyy apua epätoivoisimmillaan jopa netin kaikkitietävältä oraakkelilta. Avun ja neuvojen pyytäminen on kuitenkin täyttä huijausta, kun niitä neuvoja tulee kuitenkin aina kuunneltua oman suodattimen läpi. Kyllähän sinä itse tiedät mitä tahdot.
Jäätelötiskillä punnitset tarkkaan valintaasi. Vaihtoehtoja on tarjolla paljon. Mietit haluatko litran paketin, tuutin vai sittenkin mehujään. Makuvaihtoehtoja löytyy myös laidasta laitaan. Päätös on sielläkin välillä todella vaikea, mutta silti niissä asioissa ei tule ikinä soitettua kaverille neuvon tarpeessa, ei kysytä äidiltä eikä luoteta yliluonnollisiin voimiin. Jäätelöhyllyllä ongelman ratkaisee tuo lähes taianomainen kysymys "Mitä minä haluan?". 
"Mitä minä haluan?" olisi se oikea kysymys isommissakin ongelmissa, mutta siihen taikakysymykseen liittyy useampi kompastuskivi. Ensinnäkin aina ei ole niin helppo myöntää itselleen mitä oikeasti haluaa, joskus sen myöntäminen vaatii sen että tuon kysymyksen esittää itselleen kymmeniäkin kertoja. Ja toiseksi vaatii hyvin suurta keskittymiskykyä että onnistuu ajattelemaan vain sitä mitä itse haluaa. Siihen kysymykseen kun on niin helppo liittää kysymyksiä "mitä mun pitäisi haluta?", "haluaisinko sittenkin..?" tai "onko oikein haluta?". Ja sehän se usein pahin kompastuskivi onkin; ettei uskalla avoimesti päättää itse napansa puolesta. Ja sitten tartutaankin jo puhelimeen tai oraakkelin ikiaikaiseen viisauteen.
Ei neuvojen kysymisessä sinänsä mitään väärää ole. En toki väitä niin, mutta se mitä väitän on että neuvot ovat useimmiten turhia. Turhia ne ovat siksi, että sisimmässäsi tiedät mitä tahdot. Et vain ole valmis myöntämään sitä. Sen sijaan kuuntelet neuvoja ja yrität mielessäsi kääntää ne palvelemaan omaa ajatustasi tai ryhdyt väittelemään neuvojan kanssa. Minä ainakin olen jo useampaan kertaan pistänyt välit poikki oraakkelin kanssa kun hänen neuvonsa eivät ole olleet mieleeni tai ne ovat olleet liian kryptisiä. Joskus olen jopa huijannut oraakkelin muuttamaan vastaustaan haluamakseni kysymällä saman kysymyksen usealla eri muotoilulla. Olen siis jo tiennyt mitä haluan, mutten ole kehdannut sitä myöntää. Siinä on se neuvojen arvo, ne auttavat sinua kirkastuttamaan sinulle mitä haluat.
Siksi neuvoa kysyessään kannattaa pitää mielessään se että neuvo on vain neuvo. Se ei ole käsky. Ja koska kukaan muu kuin sinä ei todella tiedä mitä haluat, ei sinun tarvitse kuunnella muita. Tenkkapoon hetkellä pidä mielessäsi kysymys "Mitä minä haluan?" ja hae apua vain selvittääksesi vastausta siihen kysymykseen, eikä kysymykseen mitä sinun pitäisi haluta.

Ihanaa torstaita!

1.8.2017

9 ilonaihetta nyt

IMG_5224_1.jpg

  • Viikonloppuna oli kesän huipennus; Neste Rally ja meillä oli Viivin kanssa taas aivan mahtava reissu. On uskomatonta miten pitkältä normi viikonloppu voikaan tuntua kun päättää lähteä kotoa vähän kauemmas seikkailemaan, vaikka vain yhdeksi yöksi.
  • Huomenna tapaan pitkästä aikaa lukiokavereitani. Vielä kuuden vuoden jälkeenkin meillä on säilynyt tiivis kaveriporukka ja olen viimeaikoina tuntenut jokseenkin paljon huonoa omatuntoa siitä etten ole ollut heille kovin hyvä kaveri, kun en ole jaksanut viestitellä tai tapailla, mutta onneksi tosi kaverien kanssa voi olla välillä hiljaisempiakin aikakausia.
  • Karkaan tänään työpaikaltani tuntia aikaisemmin kuin yleensä ehtiäkseni Hollolaan pesismatsiin. Olen niin iloinen siitä että isä sai mut ylipuhuttua viimekesänä lähtemään taas pesiksen pariin. Vaikka usein minua kiukuttaakin kun teen tyhmiä mokia, enkä ole enää niin hyvä kuin joskus olin, rakastan yli kaiken sitä fiilistä kun lyönti osuu kohdilleen tai saa pallon räpylään ja kehittyä.
  • Materiaalionnellisuus iski, kun eilen vihdoin ja viimein päätin lomarahoista ostaa uusia treenivaatteita :) Uudet treenitrikoot ja t-paita on niin mukavat että ne päällä tahtoisi olla koko ajan. Sanotaan ettei raha tuo onnea, mutta välillisesti se voi tuoda iloa.
  • Lomalta paluun jälkeen olen löytänyt ihan uudenlaisen vaihteen työntekoon. Tuntuu myös että kesän aikana koko tiimin luottamus muhun on kasvanut ja saan paljon enemmän vastuuta mitä erilaisimmissa asioissa. Alan tuntea itseni oikeasti hyväksi työntekijäksi. Se on aika hienoa.
  • Elokuussa on luvassa paljon hauskoja juttuja. Niistä merkittävimpänä äidin kanssa tehtävä Tallinnan reissu parin viikon päästä. En malta odottaa että pääsen syömään halpaa tiramisua :D
  • Sohvaperunan kulta-aika on täällä. Yle Areenaan on kesänaikana ilmestynyt Maalaiskomedia-sarja ja se on ihan parasta viihdettä! Tietysti tällä hetkellä olen myös riemuissani Game of Thronesin viimeisimmästä kaudesta (niin jännää!). 
  • Olen tällä hetkellä hyvin sinut itseni ja elämäni kanssa. Tuntuu että olen tehnyt oikeita valintoja että olen taas oma itseni. Olen palannut monen sellaisen asian pariin, jotka ennen tekivät minut onnelliseksi ja ilmeisesti vanha resepti toimii hyvin edelleen. Minä ja Saana olemme taas sovussa.
  • Kesän aikana päässäni on alkanut muodostua suunnitelmaa siitä, mitä haluan alkaa tavoittelemaan. Oma visio alkaa viimein olla hyppysissä kaiken sen völjymisen jälkeen ja nyt tuntuu että elämässä on suunta ja tarkoitus.
Mitä sinne kuuluu? Ihanaa alkanutta viikkoa!

KUVAT: VV, Himos-huippu 29.7.