Pikainen teksti joulusta

Muksuna täydellinen joulu oli sellainen kun lähettiin perheen kanssa lappiin, käytiin äidin kanssa varastamassa lähimetsästä saksien ja puukon kanssa pieni kuusennäre, isän vanhemmat oli matkassa mukana, mummo huolehti että joulupöydässä oli kaikkea ja kakku, sai lahjaksi paljon suklaata ja sai katsoa telkusta kivoja ohjelmia. Lapsena sitä ei ollenkaan huomannut, kuinka paljon työtä se joulu vaatii.

Nyt "aikuisena" täydellinen joulu on sellainen kun lähdetään parhaan kaverin kanssa mökille, käydään kuusivarkaissa sahan kanssa, ollaan ihan kaksin, ollaan molemmat hankittu ihan simona ruokaa ja vähän kaikkea ekstraa, saa muutaman kivan lahjan rakkaimmilta ystäviltä ja voi pelata simsiä kaikkien jouluohjelmien pyöriessä taustalla. Ja kaikki se, ilman minkäänlaista joulustressiä tai pakkoa siitä olisi tehtävä mitään muuta kuin syötä, juoda ja nukkua.

Se juuri tässäkin joulussa oli parasta. Että ei tarvinnut tehdä mitään. Kaikki mitä tehtiin, tehtiin siksi että haluttiin ja juuri silloin kun siltä sattui tuntumaan. Jos ei ollut nälkä kolmelta, syötiin silloin yhdeksältä kun oli oikeasti nälkä. Lahjat avattiin vasta kun maltettiin ja saunaankin mentiin heti aamupalan jälkeen. 

Olen hyvin kiitollinen siitä että olen saanut viettää tuota täydellistä joulua nyt jo kahtena vuonna ystäväni Sinin kanssa. Meillä molemmilla on ollut raskas ja kiireinen syksy, joten rauhallinen ja hyvin laiska joulu tuli molemmille tarpeeseen. 

Hyviä välipäiviä rakkaat! Levätkää ja syökää vielä vähän kinkkua ja suklaata!

Ja meillle jotka olemme pakahtua joulunjälkeiseen kiireeseen; Tsemppiä, pian se uusi vuosi tulee ja kaikki alkaa taas alusta!

KUVAT: Instagram @sanevaliheikki
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Vain hyviä juttuja

Olen tässä nyt useampaan kertaan tehnyt perus "saanamaisia" kryptisiä viittauksia joihinkin uutisiin ja projekteihin, joista en ole vielä tähän mennessä puhua enempää. Nyt tilanne noiden juttujen suhteen on alkanut vakiintua ja ne ovat saavuttaneet sen tilan jossa niistä uskaltaa jo vähän kirjoitellakin.

Edellisessä kirjoituksessani jo paljastinkin, että vihdoin työkuvioni ovat selkeytyneet. Sain muutama viikko sitten työpaikan Hyvinkäältä Beckhoffilta ja odotan todella suurella innolla että pääsen tammikuun puolessa välissä aloittamaan siellä. Nykyisessä työpaikassani, vastoin pelkojani, otettiin uutiset lähtemisestäni vastaan hyvin. Olin pelännyt joutuvani riitelemään määräaikaisen työsopimukseni purkamisesta, mutta onnekseni saimme sovittua kompromissin joka sopii kaikille osapuolille. Uusi työni vastaa hyvin pitkästi nykyistä, mutta keskittyy enemmän markkinointiin ja asiakaspalveluun.

Vaikka työni on Hyvinkäällä, en aio ainakaan vielä aloittaa tavaroideni pakkaamista ja vaihtaa maisemaa. Teen hyvinkääläisenä pahan synnin, kun sanon että viihdyn hyvin Riihimäellä. Vaikka pääosin siihen on syynä ihana asuntoni, jota en suostu hylkäämään vielä vaikka kuinka paljon järkevämpää olisikaan asua siellä missä muu elämäkin on.

Hyvinkäälle sijoittuu myös toinen projekti josta olen ollut ihan "hys hys". Muutama kuukausi sitten sain sähköpostin, joka sai minut hihkumaan ilosta ja hypähtämään muutamaan kertaan paikallani. Tiedätte että pesäpallo on rakkain harrastukseni syömisen ja blogin kirjoittamisen ohella. Sain sähköpostiviestin juuri superpesikseen nousseelta Tahkon Leidit-joukkueelta, joka pyysi minua avuksi joukkueen viestintätiimiä. Nyt olemme tiimin kanssa istuneet muutamat palaverit ja voin ilokseni ilmoittaa olevani joukkueen someleidi tulevana kesänä.

Ounastelen näin perustein vuodesta 2018 tulevan oikein mahtava vuosi. Ainakin paljon uutta on luvassa ja fiilikset vaihtuvasta vuodesta ovat malttamattoman odottavaiset. Sitä ennen kuitenkin on vielä tiedossa paljon kaikkea muuta mahtavaa, kuten mökkijoulu vol.2 ystäväni Sinin kanssa, rentouttava joululoma ja syyskuusta saakka suunnittellut uuden vuoden bileet.

Just nyt elämä hymyilee. Toivottavasti sullakin.

KUVAT: Instagram @sanevaliheikki
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

5 tapaani rauhoittua työpäivän jälkeen

Muutama viikko takaperin menin lupaamaan, että jaan pian vinkkejäni siihen miten jaksaa paremmin. Sittemmin olen tuuminut, että onkohan se vähän hölmöä sillä kaikkihan me ollaan yksilöitä ja se mikä auttaa yhtä voimaan hieman paremmin voi olla toiselle ihan väärä juttu. Ja ratkaisuthan on tietysti riippuvaisia niistä ongelmista joiden kanssa kamppaillaan, eikä ne ongelmat välttämättä ole samoja.

Mun jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat aiheutuneet stressistä. Työ, pimeys, tulevaisuus ja ihmissuhteet ovat aiheuttaneet stressiä, joka on vaikuttanut negatiivisesti moneen asiaan. Olen skipannut aterioita kiireessä, jättänyt liikunnan kokonaan ja olen kärsinyt unettomuudesta. Univaikeudet ovat olleet mun perinteinen reaktioni stressiin ja opiskeluvuosinani se oli minulle todella iso ongelma. Olen myös kokenut jonkinasteista masennusta, jonka vuoksi on ollut vaikeampaa viettää aikaa ystävien kanssa.

Nyt stressi on alkanut helpottaa, sillä epävarmuudet omasta tulevaisuudesta ja työjutuista ovat poistuneet. Olen saanut uuden työpaikan ja olen siitä hyvin onnellinen. Pääsen aloittamaan uudessa firmassa tammikuun puolessa välissä. Ennen tuota läpimurtoa ehdin jo kuitenkin kehittää jonkinlaisen reseptin sille, miten iltaisin saan nollattua työpäivän pääkopasta ja ladattua akut valmiiksi seuraavan päivään. Ja vaikka onkin kyseessä itselleni mittatilaustyönä kehitetty resepti, aion nyt jakaa sen tässä lyhykäisyydessään.

1. Virkistävä kävely
Kun istun toimistossa joka arkipäivä kahdeksan tuntia, tulee pieni liikunta ja ulkoilma tarpeeseen. Olen ollut armollinen itselleni ja kuitannut tämän kohdan kävelyllä kauppaan tai ihan vain korttelin ympäri. Kunhan hieman saa raitista ilmaa ja jalkoja liikkeelle. Se virkistää. Varsinkin hyvän musiikin kera tai jos soittaa samalla vaikkapa isovanhemmille tms.

2. Pieni hemmottelu iltapala
Yritän aina töiden jälkeen syödä kunnollisen aterian ja sitten myöhemmin illasta pienen hemmoitteluiltapalan (piparin, joulutortun, mandariinin yms). En pysty menemään nukkumaan vatsa pullollaan, joten yritän saada kunnolliset ateriat syötyä mahdollisimman aikaisin.

3. Näprääminen tai lukeminen
Ehkä tärkeimmäksi iltarutiinikseni on noussut näprääminen. Se että saa käsiin ja aivoihin jotain muuta pyöritettävää kuin työasiat ja muut murheet (tutkittu juttu). Olen joulua varten virkkaillut yhtä ja toista, yrittänyt pitää päiväkirjaa ajantasalla, kirjoitellut joulukortteja ja ommellut korjauksia yhteen jos toiseen vaatteeseen, samalla kun olen tuijotellut Netflixistä Crownia tai Master of None-sarjaa. Silloin kun mitään näprättävää ei ole, olen lukenut edellisen viime viikolla lueteltuja kirjoja tai kirjoitellut omia pikkujuttuja.

4. Kynttilät ja himmennetyt valot
Menen yleensä nukkumaan joskus 11 aikaan ja olen ottanut tavaksi himmentää/sammuttaa valot asunnostani jo yhdeksän aikaan. Minua se ainakin rauhoittaa paljon. Usein sytytän myös muutamat tuikut hyllyille loistamaan ja vähän tasapainoittamaan television sinistä valoa. Olen myös yrittänyt himmentää television kirkautta ja säätää väriä hieman lämpimämpään aina illan tullen.

5. Unihypnoosit ja iltasadut
Olen vakavasti koukuttunut Youtuben unihypnoosi-videoihin ja erityisesti Ben Gentlyspoken-kanavat Harry Potter-iltasatuihin. Ne auttavat pitämään omat ajatukset kurissa silloin kun yrittää saada unesta kiinni. Erilaisia unihypnooseja, unimusiikkia ja äänikirjoja löytyy uskomattomat määrät, joten sieltä on helppo löytää jokaiseen yöhön jotakin.

Oikein mukavaa tiistaita sulle!

KUVAT: Pexels
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Pyydä suoraan

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, että onko totta että "sitä saa mitä tilaa". Voisiko todella olla niin että kun avoimesti myöntää mitä tahtoo, sen saavuttaminen on askelta lähempänä? Tietystikään elämä ei ole ihan niin yksinkertainen että tähdeltä toivomalla kaikki toiveet toteutuisi. Se on Pinokkion juttuja.

Mutta ehkä se toimisi hieman yksinkertaisemmissa ja konkreettisimmissa kysymyksissä. Kuten esimerkiksi; välillä on turhauttavaa kuunnella ihmisiä, jotka odottavat toisen ihmisen käyttäytyvän heitä kohtaan tietyllä tavalla tai toimivan jollakin tavalla ja loukkaantuu siitä kun näin ei käy. Jokainen meistä on yksilö, eikä kukaan voi olettaa kenenkään ymmärtävän sanattomia toiveita siitä miten asiat tulisi tehdä. Ehkä "sitä saa mitä tilaa" toimisi ihmissuhteissa. Jos sanoisi toiselle suoraan mitä tahtoo ja odottaa, toisella voisi olla realistisemmat mahdollisuudet tehdä niin.

Tiedän itse odottavani ihmisten tekevän asioita kuin taikaiskusta ja välillä petyn pahasti siihen etteivät muut vastaa odotuksiani. Tajuan voivani syyttää vain itseäni siitä etten ole sanonut suoraan, tai edes vihjannut siitä mitä tahdon. Kukaan ei ole ajatusten lukija. On helpompaa mennä puoliväliin vastaan ja siten auttaa oman toiveensa toteutumista. Kutsua kylään ihmisiä joita tahtoo nähdä, jutella niille joiden kuulumisia tahtoo kuulla, pyytää anteeksi niiltä joiden kanssa tahtoo tehdä rauhan ja rakastaa avoimesti niitä joiden rakkautta kaipaa.

Voisiko se olla niin yksinkertaista?

Vai olenko itselleni valehteleva Pinokkio metrin mittaisen nenän kera?


KUVAT: Instagram @sanevaliheikki
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Viimeksi luettua

Silloin kun asuin vielä vanhempieni luona, peruspuuhaani oli lukeminen. Saatoin istua olohuoneen nojatuolissa nenä kiinni kirjassa useita tunteja, poiketen välillä vain etsimään suklaata. Opiskeluaikoina en enää oikein osannut lukea kotona, siellä ei jotenkin ollut sellaista paikkaa jossa se olisi ollut niin mukavaa. Sen sijaan luin paljon junassa viikonloppuisin matkalla kotiin tai Kouvolaan. Nyt keväällä huomasin, etten ole melkein vuoteen lukenut juuri mitään ja päätin ryhdistäytyä. Ajattelin listata teille tähän viimeksi luetut kirjat ja pienen selityksen miksi kirja kannattaisi lukea.

Jane Austen - Uskollinen ystävänne
Uskollinen ystävänne on kokoelma Jane Austenin kirjenovelleja. Novellien lyhyys tekee kirjasta todella nopeasti luettavaa ja sitä sopiikin lukea pienemmissä pätkissä. Teksti on Austenin romaaneja kantaaottavampaa ja huomattavasti ironisempaa. Suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle Austen-fanille ja feministeille.
Kirja Adlibriksessa 4,10€

Fausto Brizzi - 100 onnen päivää
Luin tämän kirjan Sarandan suosituksen perusteella ja kyllä kannatti. Kirjassa seurataan Italialaisen Lucion viimeistä 100 päivää. Jäätyään kiinni vaimonsa pettämisestä Lucio saa kuulla sairastavansa kuolemaan johtavaa syöpää ja hän ottaa asiakseen korjata välinsä vaimoonsa ja lapsiinsa ennen päivien loppumista, sekä tietysti syödä mahdollisimman monta munkkirinkilää. Raskaasta aiheesta huolimatta kirja on ihanaa luettavaa. Brizzi onnistuu kuvailemaan Roomalaisten elämää, aurinkoa ja maailman pelätyintä sairautta kauniilla tavalla. Kirjan loppu on todella koskettava. Mutta varoituksen sana; kirja tulee aiheuttamaan kasvavaa munkkirinkilöiden kulutusta!
Kirja Adlibriksessa 24,90€

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Tämä kirja on erittäin kevytlukuinen ja nopeatempoinen. Kirjan päähenkilö Iiris tulee jätetyksi ja koulupsykologin self help-opit pääsevät oikealle koetukselle. Apuna hänellä on naapurin Marja-Liisan saippuaoopperat ja suklaa. Kevyestä ja tutusta aiheesta kirjoitettu kirja tuo esiin hauskasti eroprosessin vaiheet ja saa välillä vaipumaan syviin mietteisiin.
Kirja Adlibriksessa 9,40€

Pekka Hiltunen - Iso
Näistä neljästä kirjasta tämä on ehdoton lempparini. Vaikka Austen on aina klassikko, 100 onnen päivää oli hauska ja Iiris lempivaaran tarina nopea lukea, Iso on menee kaikkien noiden ohitse yhdestä syystä. Iso avaa yhtä suurta tabua. Kirja kertoo ylipainoisesta naisesta ja hänen kamppailustaan ei painoaan, vaan yhteiskunnan asenteita vastaan. Kirjassa kuvataan hyvin ylipainoisuuden tuomat hankaluudet ja se henkinen taakka, samoin kuin se miten paljon vihaa ylipainoisia ihmisiä kohtaan on. Kirjan päähenkilö Anni on korkeasti koulutettu, älykäs nainen, joka kyllästyy vihapuheeseen ja päättää ryhtyä yhden naisen taistoon muuttaakseen ihmisten virheelliset käsitykset ylipainosta. Suosittelen tätä vahvasti jokaiselle isolle, jokaiselle joka joskus on syrjinyt isoa tai jokaiselle joka tuntee jonkun ison, eli jokaiselle.
Kirja Adlibriksessa 6,20€

Pian vuosi taas vaihtuu ja ihmisillä on tapana tehdä uuden vuoden lupauksia. Mulla olisi tarjolla kaikille yksi hyvä lupaus-vinkki. Minä lupaan lukea jokaisen kuukauden aikana yhden kirjan ja julkaista tiedot Goodreads-sivustolla. Goodreads on sosiaalisen median kanava, jolla voi arvostella lukemiaan kirjoja ja antaa ystäville lukuvinkkejä.

Hyviä lukuhetkiä!

KUVAT: Instagram @sanevaliheikki
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Se oikea hetki

Hei, siitä onkin jo aikaa kun viimeksi oltiin juttusissa. Aika vierähtää niin uskomattoman nopeasti näinä päivinä. Tekosyitä on listalla monia; töissä on ollut kiirettä, talven pimeys ei ole inspiroinut, arjessa ei ole ihmeempiä kuulumisia ja mieli on ollut vähän väsynyt kaikesta. Yksi lykätty kirjoitus venyi kahdeksi ja sitten viikoksi. Pian alkoi tuntua ettei mikään asia ollut tarpeeksi painavaa asiaa kirjoitettavaksi ja se blogin kirjoittaminen alkoi odottaa vain sitä oikeaa hetkeä.

Viimeisen kuukauden aikana olen suunnitellut töissä maaliskuisia messuja, jännitellyt tammikuussa loppuvaa työsopparia ja kehitellyt uusia suunnitelmia. Työ/harrastusrintamalla on myös uusia projekteja liikkeellä, joista varmasti tulen kertomaan lisää sitten kunhan asiat saadaan sellaiselle tolalle että niitä kehtaa julkisesti hehkutella. Mennyt kesä ja syksy olivat sosiaalisella saralla vähän hiljaisempaa aikaa. Sen tähden olen nyt keskittänyt voimiani parinkin isomman juhlan suunnitteluun.

Pään sisäpuolella asiat ovat kiertäneet kehää ja varsinkin epävarmuudet ja mahdolliset muutokset työrintamalla ovat nostaneet stressitason aika korkealle. Mieltä on rasittanut myös syksyn ja alkutalven pimeys, joka on saanut mietteet laskemaan aika syviin vesiin. Välillä olo on tuntunut todella riittämättömältä ja yksinäiseltä, kun toisten ihmisten elämissä tuntuu tapahtuvan niin paljon enemmän ja niin isoja asioita.

Valoja alkutalven pimeydessä ovat olleet kummipoika ja sen äiti, erityisesti ystäväni Viivi ja Sini, sekä vanhojen harrastusten pariin palaaminen. Se pitäisikin aina rasittavampien aikojen aikana muistaa, että ystävät ja ne omat harrastukset ja niiden tuomat rutiinit ovat ainakin minulle niitä asioita jotka tuovat sitä virtaa, eivätkä vie sitä pois. Sen tähden luulen että olisi ollut parempi kirjoitella sinullekin sinne vaikka vähän joutavammistakin asioista.

Olen kuitenkin kirjoitellut ylös niitä "ei riittävän painavia asioita" joista olen harkinnut kirjoittavani sinulle, joten juttulista tuleville viikoille on ainakin valmiina. Voit odotella kirjoituksia muun muassa siitä millä pikkuasioilla voi parantaa omaa jaksamista, lista viime aikoina lukemistani kirjoista ja suosituksia lukulistallesi, teksti ihailemistani naisista ja hieman feminismi-avautumista, sekä mahdollisesti myös teksti moottoritiestä.

Kiva olla taas linjoilla. Mukavaa loppuviikkoa :)


KUVAT: Instagram @sanevaliheikki
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI