11.6.2019

Nostetaan maljaa!


Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen että nykyään, oli saavutus mikä tahansa, se ei tunnu niin merkittävältä jollei siitä ole mainintaa somessa, jollei voi seurata niitä tykkäyksiä. Toisin sanoen; osaan nauttia saavutuksistani vain kun näen että muutkin pitävät niitä siisteinä. Mutta mistä lähtien?

Muistan vielä ajan kun ei tuntenut tarvetta hehkuttaa voitettua pesäpallopeliä sosiaalisessa mediassa, kun ei tarvinnyt pantata jotain uutista jotta voi myöhemmin mainita siitä instagramin kuvatekstissä, kun en jakanut iltalenkkini tietoja Stravaan jotta työkaverini voivat tykkäillä niistä ja kun keikoilla pystyi vielä käymään ilman pakollista facebook-päivitystä.

Toki olen aina ollut sen sortin ihminen joka haluaa tehdä uutisistaan spektaakkelin. Entisellä kämppikselläni Nunulla oli tapana naureskella sille kun tahdoin aina tehdä teatraalisen ilmoituksen kuohuviinimaljojen kera esimerkiksi uudesta työpaikastani. Minulle asiat alkavat tuntua todellisilta usein vasta sitten kun olen päässyt jakamaan ne jollekulle, hehkuttamaan ystävilleni tai nostamaan niille maljoja. Nykyään se sosiaalinen kontakti, kasvokkain kertominen on vaihtanut paikkaa someen.

Olen tullut pohtineeksi köyhdyttääkö sosiaaliseen mediaan jakamani tieto niitä livenä käytyjä keskusteluja ystävieni kanssa ja tullut siihen tulokseen että varmasti näin on. Liian usein sitä tuleekin torpanneeksi jonkun ystävänsä tarinan sanomalla "joo mä näinkin siitä kuvia sun Instassa" tai "joo mäkin luin sen facebook-päivityksen". Huolestuttavan usein tuntuu myös että jätän joitain asioita käsittelemättä kavereita tavatessani kun ajattelen että hehän ovat ehkä jo lukeneet siitä blogistani.

Jokin kuukausi sitten tein yhden uutiseni suhteen päätöksen, että kerron siitä ensin livenä kavereilleni ja sitten vasta mainitsen siitä somessa. Se oli muuten ehdottoman oikea ratkaisu. Oli paljon kivempaa vastailla kaverieni tsiljooniin kysymyksiin, kilistellä niitä maljoja ja päästä höpöttämään asiasta. Jos olisin ensinnä maininnut siitä täällä blogissa, olisin tullut viitanneeksi siihen ujosti vain sivulauseissa tai jos joku olisi tullut siitä kysyneeksi. Nimittäin siihen että perustin maaliskuussa toiminimen ja nyt teen oman työni ohella markkinoinnin projekteja pk-yrityksille. Mutta siitä lisää joskus toiste.

Sillä tämän postauksen pointti on se, että sosiaalinen media muokkaa käyttäytymistämme ihan huomaamatta ja tämä on hyvä esimerkki siitä. Jokin mikä on tarkoitettu rikastamaan elämäämme, tuomaan uusia mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen alkaakin itseasiassa köyhdyttää sitä. Minä ainakin pidän arvokkaampana aitoja keskusteluja kuin niitä sydämiä siellä Instassa ja se pitäisi pitää mielessä useammin.


FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

6.6.2019

Parempia valintoja +kirjavinkki


Lempibloggarini Saranda julkaisi kuukausi sitten ensimmäisen kirjansa Tee maailmasta parempi paikka ja olen kateudesta vihreänä. Sarandan kirja on tietokirjan ja tee-se-itse-kirjan yhdistelmä, joka opastaa miten tehdä parempia valintoja ja pelastaa maailma. Kirja sisältää aika paljon jo monille tuttuja tapoja tukea kestävää kehitystä ja toimia vastuullisemmin, mutta tarjoaa siinä ohessa paljon käytännön vinkkejä toteuttamiseen.

Kirja sai minut havahtumaan kahteen asiaan: 1) siihen miten paljon ekologisemmin elänkään nykyään ja 2) siihen miten vielä olisi varaa parantaa valintojaan paremman maailman hyväksi.

Meillä lapsuuden kodissa ei oltu kovin vihreitä (kateudesta tai muutenkaan). Kun kauppaan mentiin, ostettiin aina se muovinen kauppakassi, vanhemmillani on aina ollut isot ja paljon kuluttavat autot joilla ajettiin aina joka paikkaan, eikä meillä kierrätetty sen kummemmin. Kyllä me sentään biojätteet lajiteltiin ja äidin kanssa ostimme usein vaatteita kirpparilta. Enkä edes tajunnut että jotenkin toisinkin voisi tehdä ennen kun huomasin että kaverini perheessä autoon ei koskettu kuin päälle 10 kilometrin matkoilla, kauppakassina oli aina kangaskassi ja kaikenmaailman voirasiat sun muut oli eväsrasioina.


Nykyään:

  1. Meidänkin kodissa jaotellaan biojäte, metallit ja lasi. 
  2. Ostan suurimman osan vaatteistani Emmystä. Emmy on käytettyjen merkkivaatteiden verkkokauppa, johon olen koukuttunut. On kiva käydä kirpparilla josta aina löytyy jotain ja voi jopa valita mitä merkkiä haluaa ostaa. Löysin Emmyn etsiessäni käytettyjä Marimekon vaatteita ja sen jälkeen olen tilannut sieltä muutaman kerran muitakin merkkejä. Hintataso on sama kuin normikirppiksillä, toimitusaika pikainen ja kaikki ostamani vaatteet ovat olleet todella hyväkuntoisia. Iso suositus tästä!
  3. Käytän miltei joka päivä paljettilaukkuani, joka on yllättävän tilava ja se toimii näppärästi kauppakassina. Vain harvoin ostan nykyään niitä muovikasseja.
  4. Me käydään ruokakaupassa aika usein, minkä vuoksi kaupasta tulee ostettua vain se tarpeellinen. Meidän kotona on todella vähän ruokahävikkiä. Illallisten jämät ovat yleensä mun seuraavan työpäivän eväät.


Seuraavaksi haluaisin kehittää:

  1. Haluaisin ajaa enemmän työmatkoja polkupyörällä.
  2. Olen harkinnut viikottaista kasvisruokapäivää.
  3. Liityin Facebookin Maata pitkin matkaavat-ryhmään ja olen erittäin kiinnostunut vaihtamaan lentäen matkustelun junailuun.
  4. Pitäisi jaksaa mielummin korjata rikkoontunut asia kuin ostaa heti uutta tilalle.
  5. Olisi siistiä alkaa sellaiseksi "lainaajaksi", joka osaisi lainailla niitä juttuja kavereilta joita ei ole aivan välttämätöntä ostaa itselle.
  6. Taloyhtiöömme on tulossa kesän aikana muovinkeräysastia ja kunhan se tulee niin alamme kierrättää myös muovin.

Oma innostukseni näihin vastuullisempiin valintoihin on syntynyt lähinnä raha- ja talousjuttujen ohessa. Se kun sattuu olemaan niin että usein ne valinnat jotka ovat parempia maailmalle, ovat myös parempia kukkarolle. 20 centin kauppakassi kolme kertaa viikossa on vuodessa jo 30euroa, jolla pystyisi ostamaan jo vaikkapa uuden mekon, tai jos sen summan pistää Emmyyn niin saa parikin mekkoa ja vaikkapa lisäksi joukon t-paitoja. Puhumattakaan pyöräilyn eduista autoiluun nähden.

Suosittelen muuten tuota kirjaa lämpimästi jokaiselle jota aihe kiinnostaa.


FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

4.6.2019

7 x Mielen päällä


1. Kumpi on pahempi; tehdä takinkääntö ja vaihtaa mielipidettä täysin päinvastaiseen vai jumittua koko iäksi yhteen ajatusmalliin vain siksi että joskus tuli niin ajatelleeksi ja ääneen sanoneeksi?

2. Olisinpa vain mennyt hammaslääkäriin ajallaan, enkä vältellyt sitä vuosia. Olisi ollut paljon pienempi hintalappu (kulutin hammaslääkäriin vuoden aikana n. 800€).

3. Miksi uudet naistuttavuudet aina tiedustelevat avioliitosta sekä lasten määrästä ja sitten kun selviää että kumpaakaan ei ole, ei olekaan enää kysyttävää. Kysyisivät vaikka horoskooppimerkkiä, sellainen jokaisella sentään on. 

4. Jos säästäisi säästöpossuun euron joka ikinen päivä, olisi se vuoden päästä 365 euroa. Aika mieletöntä. 

5. Jos pitsa alkaa tökkii nii ota silloin kalaa, ota vaikka lohi ja laita se pataan. Laita se pataan, pistä se mahaan. Saataisko se ihana mainos uusiksi tänä kesänä? Ihan paras.

6. Miksei ikinä blondius haaveissaan muista sitä hiusten keltaista vaihetta joka kestää pari kuukautta ennen sitä oikeasti blondia väriä.

7. Mitä ihmettä sitä söisi tänään?