28.2.2020

Kosiako karkauspäivänä?


Heti alkuun toteamus että on muuten pirun kiusallista kihlautumattomana naisena kirjoittaa aiheesta kosinta. Tulee heti sellainen olo että olen todella epätoivoinen tai että tämä voidaan tulkita vinkkinä sille ukolle että "hop hop". Mitään tällaista siis en todellakaan tarkoita.

Miksi naiseus ja kosinta ovat yhdessä kiusallisia aiheita käsitellä?

Siksi että vielä vuonna 2020 kosiminen on miesten hommaa ja naisilla on se yksi päivä kerran neljässä vuodessa kun meille on annettu LUPA kosia. Sinä yhtenä päivänä neljässä vuodessa sitä ei muka tulkita epätoivoiseksi, painostavaksi tai muuten sopimattomaksi. Ja siitäkin päivästä on tullut lähinnä yleinen vitsi.

Sekin on yleinen vitsi että miehet eivät halua sitoutua, vaan alistuvat avioliittoon käytännön syistä sitten kun naisen biologinen kello alkaa tikittää niin että vauvojenkin hankinta on piakoin asialistalla, eli miehet avioituvat vain naisen painostuksesta. Tosiasiassa kuitenkin on että monet (veikkaisin että useimmat) miehet haluavat sitoutua, mennä naimisiin, saada lapsia ja elää perhe-elämää.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on mennyt harppauksin eteenpäin, mutta miten voimme vielä ajatella ettei kosiminen kuulu naisille? Tein pikaisen gallupin avioituneiden ja kihlautuneiden ystävieni keskuudessa ja yli puolessa tapauksissa kihlautuminen oli yhteisen keskutelun lopputulos. Niin kuin mielestäni pitäisi olla.

Amerikkalainen elokuvateollisuus uskottelee meille että kosinnan pitäisi olla miehen tekemä, tulla täytenä yllätyksenä ja olla kunnon spektaakkeli. Minun mielestäni mikään näistä kolmesta ei ole tarpeen. Kosia saa kuka vaan, mutta mieluiten niin että asiasta olisi jonkinlainen selvyys jo käytyjen keskustelujen pohjalta jottei liikaa tarvitsisi jännittääkään ja spektaakkelinkin sijaan voisi keskittyä henkilökohtaisuuteen.

Meille on Janin kanssa ollut alusta asti selvää että avioliitto on meidän molempien haavelistalla ja että jonain päivänä menemme naimisiin. Olemme aika ajoin jutelleet aiheesta ja tarkistelleet missä sen suhteen mennään. Juhlimme kaksi viikkoa sitten kaksivuotispäiväämme, mutta meillä ei ole vielä suurempaa kiirettä asian suhteen, vaikka olisimmekin varmaan siihen jo valmiita. Olen hyvin onnellinen siitä että olen parisuhteessa jossa asioista ei tarvitse arastella puhua.

Kihlautumisen puheeksi ottaminen kumppanin kanssa voi olla monelle vaikea paikka. Kyse on kuitenkin suuresta haaveesta ja siihen voi liittyä monenlaisia tunteita. Itsekin olen pohtinut sitä kuinka paljon asiasta uskaltaa etukäteen puhua ja kysellä, ettei toiselle tule siitä painostettu olo.

Toisaalta karkauspäivän "lupa" on hyvä keskustelunavauksen paikka niille ujoimmillekin. Kenties sinä päivänä on helpompi puolittain vitsaillen ottaa asia puheeksi ja selvitellä vähän asemia. Tiedän muutamankin tapauksen jossa karkauspäivä on tuonut tilaisuuden vihjaista että jos sitä ennen ei kosintaa kuulu niin joutuu karkauspäivänä kosituksi. Eräskin työkaverini otti tästä innostusta kosia tyttöystäväänsä helmikuun alussa. Ei se siis täysin paha perinne ole.

Mutta kyllä nainen saa kosia 365 päivänä vuodessa ja joinakin vuosina 366 päivänä.


Kuva: Pixabay
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

18.2.2020

Raha on suhteellista


Kävin viime viikolla pitkästä aikaa kampaajalla ja elämäni ensimmäistä kertaa värjäytin hiukseni ammattilaisella. Idea uudesta kampauksesta oli aika hetken mielijohde. Keksin ajatuksen aamusta ja iltapäivästä istahdin kampaajan tuoliin. Kun tuli maksun paikka, oli leukani loksahtaa sijoiltaan. 133 euroa on ihan järjettömän paljon rahaa!

Otetaan siis huomioon että tähän asti olen käynyt kampaajalla vain noin kerran viidessä vuodessa ja muuten leikannut hiukseni itse tai pyytänyt Viiviä apuun. Kampaajalle olen mennyt vain kun meidän aikaansaama tulos on ollut jotain sellaista jonka kanssa ei ole kehdannut töihin tai kouluun mennä. Myös hiusten värjäykset olen hoitanut kotona ja tähän saakka olen ajatellut että ne päälle kymmenen euron hiusvärit ovat kalliita.

Jotta järkytykseni aihe valkenisi teille vielä paremmin heitetään perään seuraava vertailu. Olen vuosia, siis oikeasti valehtelematta muksusta alkaen, haaveillut tästä Marimekon Kihlatasku-mekosta. Oikeasti vuosia. Mun äitini kummitädillä oli sellainen ja musta se on aina ollut maailman ihanin vaate. En ole koskaan ostanut sitä itselleni koska se on IHAN MIELETTÖMÄN kallis. Kyseinen mekko maksaa Marimekon sivuilla tällä hetkellä 120€. Tunnen nyt oloni ihan typeräksi, sillä sehän on vähemmän kuin tuo kinos rahaa jonka heitin menemään tuohon spontaaniin uuteen kampaukseen josta olin haaveillut niinkin pitkään kuin yhden päivän.

Ja mikä naurettavinta; tuo mekko kestäisi varmasti vuosia, ellei vuosikymmeniä. Mun kampaukseni karkaa mallistaan päivä päivältä. Hiukset kasvavat ja kohta tumman ruskeiden hiusten juureen ilmestyy vaaleanruskeaa. Vain muutaman viikon päästä olisi taas tehtävä niille jotain jotta ne pysyvät siisteinä.

Miksi rahaa on niin vaikeaa hahmottaa? Kun vilkaisin kampaamon hinnastoa ennalta, ajattelin että eihän tuo nyt paha hinta ole. Uuden kampauksen kaipuu, se että sitten varmasti näyttäisin huippumallilta ja se ettei sen eteen tarvitsisi itse tehdä mitään, sai minut sokaistumaan hinnalle. Vaikka hiukseni ovatkin nyt tosi upeat, pidän niistä todella paljon ja olen saanut niistä paljon kehuja, en voi olla miettimättä oliko tämä nyt todella kaikkien niiden eurojen arvoista.

Yritän perustella hankintaani sillä että istuin tuolissa toista tuntia ja kyllähän kampaajan pitää saada työstään palkkaa, sekä sen lisäksi tietysti värit ja muut vermeet maksavat. Kyllä hinta on aivan perusteltu. Eikä tämä valittaminen kohdistukaan lainkaan siihen. Kampaajat ovat alansa ammattilaisia ja ansaitsevat palkkansa. Minua vain tuohduttaa se että tuossa hiushetken huumassa hukkasin oman rahantajuni ja olen varma että näitä hetkiä on varmasti enemmänkin.

Olen kuullut muutamista sijoitus/säästämisblogeista vinkin, jossa aina kun ostetaan jotain typerää ja pinnallista siirretään ostoksen summan verran rahaa myös säästötilille. Sillä tavalla saa tavallaan pestyä oman tuntonsa puhtaaksi ja ehkä myös pinnallisten hankintojen kynnys kasvaa kun hintaa ostokselle tulee periaatteessa tuplaten. Aion ottaa tämän käyttöön saman tien, jos se vaikka putsaisi omantuntoni.

KUVA: Pixabay
Muokkaus: Itse

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

11.2.2020

Hiljaisuutta kiitos



Osallistuin viikonloppuna Hyvinkään Seurakunnan järjestämään Hiljaisuuden Retriittiin. Olen pohtinut tuollaista hiljaisuutta jo pidemmän aikaa. Oikeastaan siitä asti kun ensimmäisen kerran katsoin Eat, Pray, Love -elokuvan, jossa päähenkilö viettää jonkin aikaa Intian Ashramissa hiljaisuudessa. Olen hyvin pälättävää sorttia ja ajattelin että hiljaisuus olisi minulle hyvä haaste. Olisi hauskaa huitoa ja viittoa muille ajatuksiani tai tarpeitani, esittää elämää jonkin aikaa pantomiiminä.

Olimme aivan hilkulla buukata paikat retriittiin Janin kanssa jo marraskuussa Marrakechin matkamme perään, mutta viime hetkellä totesimme ettemme varmaan jaksaisi millään siitä heti perään olla poissa kotoa. Jani oli kuullut retriitistä paljon hyvää työkaveriltaan, joka oli kokeillut moista Riihimäellä. Mutta sitten kun emme siihen retriittiin menneet, asia jäi unholaan. Kunnes Viivi sitten pyysi minua mukaansa tähän retriittiin.

Aloitimme retriitin ja hiljaisuuden lauantaina puolilta päivin Sääksin leirikeskuksessa lounaalla. Ohjaajat selittivät lounaalla retriitin "säännöt" ja muut käytännön asiat. Aloitimme hiljaisuuden heti, emmekä tutustuneet muihin leiriläisiin edes etunimien vertaa. Asiaan kuului myös se ettei toisiin saanut leirin aikana ottaa kontaktia. Jokainen sai olla leirillä omissa oloissaan, ilman nimeä ja ilman ääntä. Meille jokaiselle oli omat huoneet, joihin sai eristäytyä. 

Tarjolla oli väljä ohjelma, joka sisälsi meditaatiota, rukoushetkiä, joogavenyttelyä, saunontaa ja tietysti ruokailua. Mihinkään ohjelmaan ei ollut pakko osallistua, mutta itse olin läsnä kaikissa osissa. Ohjelman välissä oli runsaasti vapaata aikaa jonka sai käyttää kuten halusi. Itse makoilin lähinnä vuoteessa ja katselin Gilmoren Tyttöjä. Markkinointiopukset jotka olin pakannut mukaani saivat ottaa myös lepoa. No, ollakseni ihan rehellinen, kävin kyllä lauantaina 25 minuutin mittaisella kävelylenkillä metsässä. 

Yllättäen hiljaisuus ja hiljaa oleminen ei tuntunut mitenkään kummalliselta tai haasteelliseltakaan. Toki kyseessä oli verrattain lyhyt aika. Ainoa hetki kun hiljaisuus tuntui jotenkin kummalliselta oli saunoessa, kun ei voinut kysyä toiselta sopiiko heittää lisää löylyä ja minä idiootti olin mennyt iskemään ahterini lauteilla siihen kohtaan joka oli juuri kahden löylykiulun välissä (facepalm). 

Vaikeampaa retriitissä oli jaksaa kaikkea sitä hengellisyyttä. Tiedostin kyllä jo ennalta meneväni seurakunnan järjestämään tapahtumaan ja että uskonto tulisi olemaan esillä, mutta en olettanut sen olevan ihan noin keskeisessä osassa. Seuraavan retriittini suoritan jonkin ei-uskonnollisen tahon järjestämänä tai vaihtoehtoisesti jättäydyn pois kaikesta ohjatusta toiminnasta. Uskonnon lisäksi vaikeaa oli sietää omia ajatuksia varsinkin meditaatiohetkissä. Lähdin retriittiin hyvin vaikean työviikon perään ja osoittautui mahdottomaksi sulkea mielestä työasiat ja niihin liittyvät epävarmuuden tunteet. 

Kun retriitti sunnuntaina neljän aikoihin päättyi, oli hassua pystyä taas puhumaan ja kotimatkalla ei tullut mielenkään laittaa autoradiota soimaan. Vaikken tehnyt retriitissä mitään sen kummempaa itseni kehittämistä, saanut mitään mullistavia neronleimauksia tai nähnyt muuta valoa, koen silti että kokemus oli hyvä. Oli kiva päästä leirille, syödä ruokaa jota ei tarvinnut suunnitella tai kokata, sain löhöiltyä kunnolla ja uuden kokemuksen josta höpistä tutuille. Anteeksi, se oli valhe. Sainhan minä yhden älynväläyksen: pitäisi syödä useammin kiisseliä, se kun on niin vaivaton jälkiruoka mutta kuitenkin ihan sika hyvää.

4.2.2020

3 x rahajuttuja nyt


Kun tein pidemmän tauon jälkeen paluun blogin pariin 2018 marraskuussa, sain uuden innostukseni sijoittamisesta ja talouden hoidosta. Ajattelin silloin että tästä tulisi mun blogille nyt uusi teema. LUOJAN KIITOS niin ei käynyt ja blogi lähti siitä taas tuttuun tapaan rönsyilemään muille raiteille. "Luojan kiitos" siksi että kun kaikki menee hyvin niin noista asioista on aika vähän kerrottavaa, sijoittaminen ja säästäminen on loppujen lopuksi sujuessaan aika tylsää. Ei siihen sitten tarvitse enää keskittyä.

Ajattelin myös että olisin alkanut avaamaan sijoittamisen ja rahajuttujen jargonia asiaan tarkemmin perehtymättömille ja sillä tavalla innostaa myös muita muun muassa sijoittamisen pariin. About samoihin aikoihin eräs Pia-Maria alkoi kirjoittaa Mimmit Sijoittaa-blogiaan ja totesin että hän tekee sen paljon paremmin. Itseasiassa inspiraatio tähän postaukseen tuli siitä kun kuuntelin heidän podcastiaan ja hoksasin että olispa pitkästä aikaa kivaa puhella teille vähän rahasta.

3 raha-juttua josta haluan kertoa teille nyt:


1. Automatisoi
Pidin itseäni aiemmin aivan toivottamana säästäjänä. En ikinä saanut ikinä siirrettyä rahaa säästöön, eikä minulla oikeastaan ollut säästötiliäkään ja maksoin laskunikin usein vasta muistutuksesta. Hölmö minä. Ei pidä tehdä asioista itselleen liian vaikeaa.
Perustin säästötilin ja automatisoin homman niin että sinne siirtyy 100€ joka kuukausi, samalla perustin ASP-tilin ja sinne saman homman. Poikaystäväni opasti minua osaketilin avaamisessa ja sinnekin siirrän palkkapäivänä automaattisesti rahaa 50€. Kaikki säästämiseni on siis täysin automaattista.
Laskujen maksun olen osittain automatisoinut. Tunnistin suurimmaksi ongelmakseni sen että en maksanut laskuja heti avattuani ne, vaan jätin ne jonnekin lojumaan ja odottelemaan eräpäivää. Eräpäivän tullen en muistanut koko juttua enää tai en enää löytänyt kyseistä laskua. Nykyään kaikki laskuni tulevat mulle nettipankkiin E-laskuna, josta ne on helpompi muistaa maksaa. Voisin myös pistää ne menemään tililtäni automaattisesti, mutta haluan edes jonkin verran olla kärryillä siitä mitä maksan, milloin ja minne.
Tunne siitä että omat raha-asiat ovat vihdoin omissa hyppysissä hallussa on maailman paras, vaikka siihen ottaisikin hieman automaatioapua.

2. Sijoittaminen on tylsää, mutta ihan parasta
Kuten mainittu, mulla jokainen kuukausi siirtyy osaketilille Nordnetiin 50€. Olen ostellut tässä vuoden aikana sekä osakkeita että rahastoa, mutta enemmän sitä rahastoa. Rahaston ostelu on tylsää. Rahastossa raha on aikalailla turvassa ja pitkällä aikavälillä se tekee voittoa. Niinä vuosina (eli useimpina) kun rahasto tekee voittoa, se jakaa omistajilleen korkoa joka on siis lisää rahaa säästöjen päälle. Kun rahoja pitää vuosia rahastossa, sille korolle kasvaa korkoa ja rahapino kasvaa ihan huomaamatta. Lue tästä lisää Mimmit Sijoittaa-sivustolta tai kuuntele podcastista. En osaa heitä paremmin selittää.
Kun oma sijoitushorisonttini on hyyyvin pitkä ja olen sijoitusstrategialtani etana-tyyppiä, eli ostan osakkeita ja sitoudun niihin piiitkiksi ajoiksi, se tarkoittaa myös sitä että pörssin heilahdukset eivät aiheuta mulle kriisejä. Se tekee osakesijoittamisestakin aika tylsää.
Mutta on kyllä aika siistiä katsoa kuinka ne vuoden aikana tuonne arvo-osuustilille säästämäni 50€x12kk=600€ on kasvanut tuolla tilillä noin 27% eli suurinpiirtein 150 euroa. Jos olisin säästellyt niitä vain pankkitilillä niin tuota kasvua ei olisi tapahtunut.

3. Yritykseni
Saatiin Janin kanssa viime viikonloppuna viimein meidän firman nettisivut julkaisukuntoon (JEE!) ja paukautettiin ne lauantaina ihmisten ilmoille. Sivuihimme voi käydä tutustumassa osoitteessa www.lavlitmi.com. Meillä (virallisesti mulla) on siis oma toiminimi jonka kautta tehdään markkinoinnin kehittämisprojekteja, kuten markkinoinnin suunnittelua, sisällöntuotantoa, sähköpostikampanjoita ja sitten Jani hoitelee kotisivuprojekteja ja muita tietotekniikka-asioita joita minä en hanskaa.
Olen tästä ihan hirvittävän innoissani, vaikka meillä onkin vain yksi asiakas ja realistista kapasiteettiä ehkä kahdelle. Meidän yritys ei siis ole mikään rahasampo. Me tehdään tätä meidän päivätöiden ohella harrastuksena, koska tommosten juttujen parissa puuhastelu on meistä ihan mielettömän hauskaa.

Mitä teidän rahoille kuuluu?

KUVA: Pixabay
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI